Kaide Luukkonen & Lupaus: Kaide Luukkonen & Lupaus

Running Moose Productions / Iso Pinkki

Useammassakin yhtyeessä urallaan soittanut Kaide Luukkonen julkaisi reilu kolme vuotta sitten soolodebyyttinsä. Osuvasti nimetty Kaiden levy osoitti luojansa olevan 60- ja 70-lukuisen rockin ystävä, joka ei kaihda näyttää vaikutteitaan. Soolomateriaalia livenä soittanut bändi sai kasteessa nimen Lupaus, ja nyt on koittanut Kaide Luukkonen & Lupaus -yhtyeen esikoislevyn aika.

Tällä(kin) debyytillä rock soi muhkeana, orgaanisena ja lämpimänä. Jytärock jyrisee bluesin alkuvoimalla, 60-luvun pop-aurinko antaa isommalle kuvalle syvyyttä, ja lisämausteita on tietysti mukana vaikka mistä laareista. Voisin palvoa saatanaa tunnelmoi kuin Santana, kiireetön bossanovamainen soutu kasvaa lopussa kuin paraskin progerockpaasi, bändin nostaessa koneensa hetkeksi korkealle taivaalle. Putsaa luuta melankorokkailee uuden aallon ja popimman melodian voimin ja Dave Lindholmin tapaan iisimmin etenevä Taidekoulun neuvot on kuin voimat palauttava hetki puiston penkillä.

Hitaampikin vauhti siis luonnistuu nelikolta, mutta Kaide joukkoineen osaa kuitenkin myös rokata. Herra ei välttämättä ole härmän vastine Princelle, mutta Pelimiehet rullaa eteenpäin kuin se kuuluisa hirvi parempana päivänä. Pari astetta rosoisemmin rokkaileva Teillä menee lujaa edustaa myös biisikatraan nopeammin tarttuvaa päätä, 70-lukulaisen soundipaketin kruunatessa kokonaisuuden. Tietysti.

Levy alkaa rennosti rokaten siitä, kun ollaan matkalla himaan. Heitä mut himaan kaipaa nimensä mukaisesti sinne kotikolon suojaan ja turvaan, kun ilta on ollut taas – sellainen. Albumin sulkeva Voidaanks mennä himaan kaipaa puolestaan puolison himaan, sen mukavan faijan juttuja kuuntelemaan, vaikkei niistä tarinoista välttämättä jokaista nyanssia ymmärtäisikään. Siellä on nastaa olla, aivan kuin arkiparatiisissa, jossa jääkaapista löytyy kaikki tarvittava ja laskutkin on jo maksettu etuajassa. Pienet asiat ovat lopulta tärkeimpiä.

Sama ajatusmaailma pätee tavallaan koko levyyn, sillä Kaide Luukkonen & Lupaus on kotoisalla tavalla tuttua materiaalia, jossa ikävää torjutaan tutuin keinoin. Elementit ja ratkaisut ovat arvattavia, mutta silti biiseihin on saatu puhallettua tuoretta henkeä. Ja kun kaiken muun lisäksi 70-luvun glamistakin on haettu hiukan sivumakua kakkuun, niin kyllähän albumin seurassa viihtyy. Vieläpä kerta kerran jälkeen paremmin.