Gizmodrome: Gizmodrome

Edel

Alkusyksystä Suomessa vieraillut Sting ei ole jäänyt ainoaksi aktiivisesti uutta musiikkia julkaisevista entisistä The Police -muusikoista. Rumpalivelho Stewart Copelandin uuden Gizmodrome-yhtyeen jäsenistö on kovan luokan porukkaa. Vuoden alkupuolella vuoden 2016 Oscarin pokanneen The Piper -animaatiolyhytelokuvan musiikin säveltänyt Adrian Belew muistetaan niin King Crimson- ja Talking Heads -yhtyeiden jäsenenä kuin yhteistyöstään Frank Zapan ja David Bowien kanssa. Nelihenkisessä orkesterissa musisoivat italialaiskosketinsoittaja Vittorio Cosman ohella Level 42 -basisti Mark King.

Copeland ja Belew tunnetaan omintakeisina soittajina, jälkimmäinen myös rohkeista äänikokeiluistaan. Harmillisesti etenkään Belew ei pääse levyllä oikeuksiinsa, kun valtaosa sävellystyöstä on uhrattu palvelemaan rytmiikkaa. Sekään ei ikävä kyllä jaksa kantaa siihen malliin kuin tämän tason tekijöiltä odottaisi.

Tuotannollisesti Gizmodrome on ihan laadukas ja hyväsoundinen levy, jossa ideoita ammennetaan laiskanoloisesti amerikkalaisesta vaihtoehtorockista hieman Jane’s Addictionin ja Red Hot Chili Peppersin hengessä. Sekaan tuovat pientä elävyyttä kevyet etno- sekä jo The Police -ajoilta tutut reggaesävyt ja sinne tänne viljellyt zappamaiset pastissit. Puhemainen laulutapa kappaleissa korostaa jälkimmäistä piirrettä entisestään.

Selkeitä valopilkkujakin albumilta onneksi löytyy. Etenkin instrumentaali Stark Naked vie kujeilevalla rullaavuudellaan mukanaan. Levyä hallitseva humoristinen yleisvire taas pääsee parhaiten oikeuksiinsa funkahtavalla Spin This -raidalla.

Nähtäväksi jää, onko Gizmodrome yhden levyn ihme. Lisää ulottuvuutta kappaleisiin on ainakin saatava, jotta homma kantaisi useamman albumin verran.