Bloodred Hourglass: Heal

Ranka Kustannus

Mikkeliläinen Bloodred Hourglass julkaisi vuosina 2008-2010 kolme EP-levyä, joista viimeisenä ilmestynyt Deviant Grace vei bändin lopulta albumikantaan. Vuosina 2012 ja 2015 ryhmältä ilmestyi kaksi pitkäsoittoa, ja nyt on sitten kolmannen täyslaidallisen vuoro. Matkan varrella tyylikin on jalostunut death-thrashista puhdasverisemmäksi melodiseksi deathmetaliksi.

Heal on genrensä sisällä kelpo kiekko, sillä jossain välissä BRHG on oivaltanut, kuinka luoda tarttuvaa materiaalia, joka on silti aggressiokertoimeltaan miltei äärimetalliksi laskettavaa. Ruotsalaisethan olivat takavuosina tällä saralla mestareita, eikä kotoinen Children of Bodomkaan aivan heikosti kaavan parissa menesty. Kylmä fakta on kuitenkin, että suurin osa uudemmista yrittäjistä kuulostaa genren suurten ja mahtavien hailukoilta valokopioilta. Ydinkysymys kuuluukin: mikä on Healin todellinen paino suuressa punnituksessa?

Lähdetään liikkeelle niistä hyvistä asioista. Ensinnäkin kiekon soundimaailma on kirkas ja ilmava, vaikka siivuilla tapahtuu yhtä jos toistakin koko ajan. Tuplabasari nakuttaa, kitaristit tikkaavat ja vokalistinkin kärheässä ärjynnässä on sen verran vivahteita kuin toivoa sopiikin. Tärkeintä on kuitenkin se, että BRHG on urakassa mukana yksikkönä – ryhmänä jossa kenenkään ei tarvitse brassailla toisten kustannuksella, eikä sovituksiin ole näin ollen upoteltu mitään ’katsokaa kuinka loistan’ -hetkiä. Otetaan vaikka esimerkiksi panssarin lailla jyräävä Remnants-raita, ei ole löysää pätkää seassa. Ja entäpä sitten kiekon sulkeva, yhteentoista ja puoleen minuuttiin (!) kasvava Requiem of Our Last Days? Okei alun Nightwish-tunnelmoinnista olisi voinut leikata minuutin pois, mutta kun biisi käy päälle se käy päälle loppuun saakka väsähtämättä matkalla.

Heal on niitä levyjä, jotka tulevat vastaisuudessa toimimaan verrokkeina ja mittapylväinä, vaikka aivan täydellistä rieskaa ryhmä ei saanutkaan vielä luotua. Albumilta ei silti juuri heikkoa lenkkiä löydy, miltei jokaisen palasen tukiessa toistaan ja suurempaa kokonaisuutta. Ja kun kaikki on osapuilleen kohdillaan, on vain ajan kysymys, että ryhmä huomioidaan sen ansaitsemalla tavalla myös rajojemme ulkopuolella.