Kyynaamat: Musta syksy

Omakustanne

Yhden kuolema on toisen elämä, eikä mikään ole niin kovaa kuin kotimainen syntikkavetoinen kasarirock. Siinä pari ohjenuoraa, joiden avulla Kyynaamat-orkesterin debyyttiä kannattaa lähestyä. Muutaman pikkukiekon julkaissut Routakausi lähenteli jo eläissään Dingon valtakuntaa, mutta vasta hajottuaan ja synnytettyään näin Kyynaamat, on porirock tullut kädenmitan päähän. Mutta kuinka näin vanhakantainen suomirock puree nyt, kun vuosi on 2017 eikä 1985?

Kyynaamat ansaitsee syvän kumarruksen kovasta yrityksestä ja oman visionsa tinkimättömästä seuraamisesta tänä aikana, jolloin juuri tuo osa 80-luvusta tuntuu olevan kovin kaukana. Soundillisesti bändi ei sentään seuraa aivan yksi yhteen esikuviaan, pienen postpunkin puskiessa esiin sieltä sun täältä. Musta syksy koostuukin ihan kelpo biiseistä, mutta kiekon suttuinen soundimaailma tekee siitä pitämisen tarpeettoman vaikeaksi. Esimerkiksi Et jaksanut odottaa omaa suorastaan rikollisen tarttuvan kosketinkoukun, sekä sanoituksen joka on paljosta velkaa SIGin perinnölle, mutta biisin potentiaali olisi kantanut paljon kauemmaskin.

Musta syksy on uuden bändin ensimmäinen julkaisu, eikä ryhmä saatteen mukaan suoranaisesti hingu estradeille. Mikäli yhtye aikoo pitäytyä puhtaasti studiobändinä kannattaa vastaisuudessa satsata ehkä toinenkin moinen äänitysbudjettiin. Sävellyskynä tuntuu olevan jo terässä, sanoitukset ovat asianmukaisen kasarisia, mutta sovitukset jättävät myös petraamisen varaa.