Julkaistu: 06.11.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Vapaat levyt
Vapaat levyt on kes�ll� 2003 Joensuussa perustettu levy-yhti�, joka keskittyy p��asiassa suomenkielisen musiikin julkaisemiseen. Vapaiden levyjen perustajat ovat itse muusikoita, joista Lade Laakkonen on Nelj�n Ruusun kautta ehk� menestynein. Vaikka kyll� Ema Hurskainen ja muut El�kel�isetkin ovat saaneet ainakin jossain m��rin r�yhistell� rintaa julkisuuden valokeilassa. Vai mit� lienev�t tehneet Saksanmaalla... Katlan Tomi R�s�nen edustaa nuorempaa polvea ainakin t�hteyden osalta, mutta voi yhtyeineen olla tulevaisuudessa vaikka miten kova luu. Ja luonnollisesti miehen oma b�ndi l�ytyy my�s kolmikon levy-yhti�n ensimm�iselt� julkaisulta, Karjalan v�rit –kokoelmalta, jossa yhdeks�n Pohjois-Karjalasta ponnistavaa nuorta yhtyett� esittelev�t omaa juttuaan. Osa yhtyeist� luottaa yhden ainoan n�ytteen vetovoimaan, mutta useimmilta yhdeks�st� ratsastajasta l�ytyy kaksi raitaa.
Verrattuna vuonna 2001 nauhoitettuun, mutta vasta t�m�n levyn j�lkeen julkaistuun Mik��n ei valmistu koskaan -debyyttiin kokoelman aloittavan Katlan Kaarne rockittelee viel� raskaammin, etenkin laulaja Tomin laulu tippuu entist� paremmin. Jossain Verenpisaran ja Kotiteollisuuden puoliv�liss� tallaava raskas suomirock aloittaa kokoelman lupaavasti. Levyn lopulla tunnelmoiva Pilviverhossa edustaa rauhallisempaa ja miksei my�s melankolisempaa Katlaa, jossa Tomin laulu saa mukavasti s�keiss� tilaa, kerrot nousevat hurmokseen ja kokonaisuudessaan biisiss� on selke�sti hitin ainesta. Kaarnen j�lkeen levyn kulkua jatkaa ainakin kotisivujensa mukaan kokoelman julkistuksen j�lkeen toimintansa lopettamaan ehtinyt Enflamed, jolta kuullaan kaksi englanninkielist� raitaa Is This All? ja The First Blood Of War. Jotenkin kahdeksankymment�luvun mieleennostavan mollivoittoisesti tiputtelevan viisikon katoaminen kartalta on s��li, sill� hivenen vanhaa U2:sta muistuttavat n�ytteet ovat kokoelman antoisinta puoliskoa. Rokilla otteella, sulavasti eteenp�in sykkien. Etenkin j�lkimm�isen biisin juoksussa kuulee my�s rumpali Heikin Kingston Wall -vaikutteita. Toivottavasti tuhkasta viel� nousee jotain uutta ja upeaa.
Nimens� mukaan kohtuullisen hurmoksellista raskasta rockia veivaava Hurmos saa P�iv�nkorennollaan jo miltei tukan heilumaan ja nyrkin ly�m��n kohti taivasta, tiukka ja armoton irvistys naamalla. Tarttuvaa raskasta suomirocksynkistely�. Tukanheilutuksesta ja nyrkinly�ntifiiliksist� voidaankin luontevasti siirty� Scalping Screenin �rin�ruoskametalliin, joka tuplabasareineen, riffipaahtoineen ja mukarankkoine m�rin�ineen saa ainakin minut l�hinn� odottamaan seuraavia kanditaatteja. Lehtemme hevitoimittajat voisivat asiasta kommentoida enemm�nkin. Ankaran ankara ote tippuu taas omaan korvaani paremmin, raskaita riffittelyj�, rosoisen karheaa laulua miltei Pate Mustaj�rvi -m�isell� rupisuudella... suomalaista heavyrockia kohtuullisen tarttuvilla kappaleilla. Biiseist� Oikeus, kohtuus & totuus toimii levyll� nopeana paahtona kun taas Taivaaseen edustanee Ankaran versiota herk�st� balladista. Hyvin aggressiivista metallia soittava Disordead vakuuttaa pari astetta Scalping Screeni� enemm�n ruoskineen ja r�yh��misineen. Meaning of Lifella aistii jopa hivenen funkahtavaa nykimist�. Sahaa, pomppimista, tukanheittoa ja raivoa!
Levyn riehakkainta ja lantiota liikuttavinta osastoa on ilman ep�ilyst� mainion Monica’s Lipsin skapunk. Selke�n� esikuvana voi huoletta heitt�� ilmaan Rancidin, paahtoa on ja melskett�! Miltei puolitoista vuotta takaperin viimeksi n�kem�ni yhtyeen keikka kaipaisi kovasti p�ivityst�, sen verran roheasti viisikko n�ill�kin kahdella makupalalla paahtaa Friday at the Parkin ollessa selke�sti letke�mpi p�iv�npaistattelu ylienergisen Foreign Loven per�ss�. Levyn popeinta ja kepeint� osastoa esitt�� puolestaan Marja Kiiskil�n kuulaalla naislaululla popitteleva Stella. Pelk�st��n t�ll� yhdell� komealla ��nin�ytteell� viisikko vakuuttaa ainakin meik�l�isen siit�, ett� Stellaa tullaan kuulemaan viel� paljon, ja my�s radioaalloilla surffaamassa. Levyn p��tt�v� Kunttu nostaa mieleen sek� riffitaustallaan ett� jylh�ll� laululla hivenen yhtym�kohtia Trio Niskalaukaukseen. Ainakin aina siihen asti, kun naislaulaja tarttuu my�s mikkiin. Mahtipontista on, jylh�� ja kohtuullisen raskastekoista. Silti, vaikka jylh��n raskauteen voisi hukuttautuakin, j�� Kunttu leijailevalla lauluotteellaan seisomaan k�det koholla myrsky�v�st� merest� nousevan luodon huipulle. Kunnes kuolema erottaa...
Karjalan v�rit vaihtelevat synk�n myrskyisest� mustasta kepe�n autereiseen auringonkukankeltaiseen ja taas takaisin syvimp��n purppuraan. Joensuun ja l�hiymp�rist�n nousevista kyvyist� l�ytyy tasokas edustus t�lt� 15 kappaleen kokoelmalta, josta min� ainakin l�ysin monia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Levy siis ajoi tarkoituksensa. T�llaista ”esittelylevy�” on turhauttavaa arvostella m��r�llisesti, mutta koska levyn kuuntelemisen j�lkeinen vaikutelma j�i positiivisen puolelle, t�ytyy arvosanankin siihen suuntaan kumartua.
Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.
