Escape-ism: Introduction to Escape-ism

Merge

Escape-ism on James Brownin ensimmäisen omalla merkillään julkaistun kiekon nimi. Kuinka ollakaan tuo sama nimi on annettu myös Ian Svenoniusin uusimmalle yhtyeelle/projektille, eikä kyse taida olla mistään puhtaasta sattumasta. Herra Svenonius on tehnyt jo yhtä jos toistakin miltei kolmen vuosikymmenen mittaisella musiikillisella urallaan, rockin, punkin ja vaihtoehtoisuuden toimiessa mainioina reunatermeinä. Historiaa penkoessa eteen tulevat nimet: Nation of Ulysses, The Make-Up,Weird War ja Chain and The Gang, jotka ovat useamman julkaisun pyöräyttäneitä ryhmiä. Noiden lisäksi historiasta löytyy joukko yhden kiekon julkaisseita yhtyeitä, joita en lähde edes listaamaan.

Mennyt on kuitenkin mennyttä ja Introduction to Escape-ism vie Svenoniusin uusille, paljaammille ja hiljaisemmalla tavalla rajatuille laitumille. Tällä kertaa näet musiikki muodostuu noin kolmesta elementistä: laulusta, kitarasta ja rumpukoneesta. Sana ’minimalistinen’ tuntuu melkein tarpeettoman runsaalta ja ’lo-fi’ luo turhan teknisen vaikutelman – nyt ollaan demomaisissa maisemissa, joissa huomio keskittyy Svenoniusin vääntelehtivään, huokailevaan ja loikkivaan lauluun.

Näin rajattu ilmaisu sitoo tietenkin esittäjäänsä tietyin tavoin, mutta Svenonius puskee rekeä eteenpäin silkalla karismallaan. Biisikatraan terävää päätä edustavat Lonely at the Top ja Almost No One (Can Have My Love) naksuttavat elektron autobahnilla kuin Jäger 90 konsanaan, kun taas Rome Wasn't Burnt In A Day vie rocklausumisen taiteena jonnekin Stoogesin lähelle – mihin on taatusti pyrittykin.

Vanha viisaus toteaa vähemmän olevan usein enemmän, mutta tässä tapauksessa tuokin sääntö joutuu koetukselle. Svenonius on tulkitsijana aivan omaa luokkaansa, sijoittuen jonnekin Iggy Popin, Princen ja Chris Connellyn tienoille, mutta aivan jokaisessa tilanteessa sekään ei tahdo riittää. Hämmentävää, kiehtovaa ja juuri sopivan häiriintynyttä silti, kaikesta huolimatta.