Escape-ism: Introduction to Escape-ism

Merge

Escape-ism on James Brownin ensimm�isen omalla merkill��n julkaistun kiekon nimi. Kuinka ollakaan tuo sama nimi on annettu my�s Ian Svenoniusin uusimmalle yhtyeelle/projektille, eik� kyse taida olla mist��n puhtaasta sattumasta. Herra Svenonius on tehnyt jo yht� jos toistakin miltei kolmen vuosikymmenen mittaisella musiikillisella urallaan, rockin, punkin ja vaihtoehtoisuuden toimiessa mainioina reunatermein�. Historiaa penkoessa eteen tulevat nimet: Nation of Ulysses, The Make-Up,Weird War ja Chain and The Gang, jotka ovat useamman julkaisun py�r�ytt�neit� ryhmi�. Noiden lis�ksi historiasta l�ytyy joukko yhden kiekon julkaisseita yhtyeit�, joita en l�hde edes listaamaan.

Mennyt on kuitenkin mennytt� ja Introduction to Escape-ism vie Svenoniusin uusille, paljaammille ja hiljaisemmalla tavalla rajatuille laitumille. T�ll� kertaa n�et musiikki muodostuu noin kolmesta elementist�: laulusta, kitarasta ja rumpukoneesta. Sana �minimalistinen� tuntuu melkein tarpeettoman runsaalta ja �lo-fi� luo turhan teknisen vaikutelman � nyt ollaan demomaisissa maisemissa, joissa huomio keskittyy Svenoniusin v��ntelehtiv��n, huokailevaan ja loikkivaan lauluun.

N�in rajattu ilmaisu sitoo tietenkin esitt�j��ns� tietyin tavoin, mutta Svenonius puskee reke� eteenp�in silkalla karismallaan. Biisikatraan ter�v�� p��t� edustavat Lonely at the Top ja Almost No One (Can Have My Love) naksuttavat elektron autobahnilla kuin J�ger 90 konsanaan, kun taas Rome Wasn't Burnt In A Day vie rocklausumisen taiteena jonnekin Stoogesin l�helle � mihin on taatusti pyrittykin.

Vanha viisaus toteaa v�hemm�n olevan usein enemm�n, mutta t�ss� tapauksessa tuokin s��nt� joutuu koetukselle. Svenonius on tulkitsijana aivan omaa luokkaansa, sijoittuen jonnekin Iggy Popin, Princen ja Chris Connellyn tienoille, mutta aivan jokaisessa tilanteessa sek��n ei tahdo riitt��. H�mment�v��, kiehtovaa ja juuri sopivan h�iriintynytt� silti, kaikesta huolimatta.