Julkaistu: 27.10.2017
Arvostelija: Mika Roth
ADA / Mascot Records
Minkähänlaista oli ajaa autolla Los Angelesista San Franciscoon vuoden 1971 tienoilla? Kysymys on mielenkiintoinen etenkin jos pohtii, että alla on kansikuvan kaltainen menopeli ja radioista soisi – niin mitä sieltä soisikaan?
Supersonic Blues Machine puski esikoisalbuminsa ulos alkuvuodesta 2016, joten kiirettä on pitänyt. Toinen pitkäsoitto Californisoul on silti kaikkea muuta kuin hätiköity jatko, sillä ryhmän ote amerikkalaisesta (valkoisesta) blues rockista tuntuu vain tiukentuneen. Eikä soittimista puristella ulos ainoastaan rockin lohkareita, sillä soul-siivu L.O.V.E. on muotovalio omassa ryhmässään. Hämmentävä on myös lähes kahdeksan minuutin mittaan kasvava Hard Times, jota vahvistaa eräskin kitaristi Steve Lukather. Muutenkin studion oven saranat ovat olleet kovilla, kun nimekäs avustajakaarti on tehnyt työtään, mutta pitkässä juoksussa itse kappalemateriaali ei yllä nimekkään kaartin tasolle. SBM yrittää rohkeasti ja reippaasti maalata taivaanrantaan oikeaoppisia bluesrock auringonlaskuja, mutta tuo kiistattomaan autenttisuuteen pyrkiminen tekee levystä samalla harmillisen ennalta-arvattavan ja hieman tavanomaisen.
Albumin huippuhetkiä on kitaristi Eric Galesin vahvistama Elevate, jonka juuressa rullauksessa Jimi Hendrixin perintö löytää kosketuspintaa niin varhaisen Red Hot Chili Peppersin kuin Mountaininkin kanssa. Harmi että aivan vastaavia piikkihetkiä ei saavuteta, vaikka yritys kovaa onkin.
Perinteistä blues-rockia soittava trio, jonka ensimmäisellä albumilla vieraili huomattava määrä amerikkalaista tähtivoimaa.
Linkki:
supersonicblues.com
(Päivitetty 27.10.2017)
