Rock Candy Funk Party: Groove Cubed

Ada

Rock Candy Funk Party iski allekirjoittanutta täydellä voimalla palleaan, kun ryhmän Groove is King -pitkäsoitto päätyi käsiini reilu kaksi vuotta sitten. Groove oli tuolloin kuningas, ja niinhän se on nytkin. Mutta kuinka kummassa se voidaan sulloa kuutioon, ja mistä tässä on oikein kyse?

Jos genremattoja rullattiin viime kerralla auliisti auki, ulottuu uusi kattaus entistäkin laajemmalle alalle. Tietysti keskiössä on letkeä funk, sähköisesti loikkiva jazz ja ronskisti renkaillaan pyörivä rock, jotka muodostavat ne tärkeimmät ja vahvimmat tukijalat albumille. Näiden linjojen lisäksi nelikko kaveeraa nyt myös elektronisen musiikin tietämillä, vaikka vaikutteet jäävät tuolla saralla (kaikeksi onneksi) suhteellisen pintapuolisiksi koristeiksi. Ja kun mukana on bluesrockin nuori legenda Joe Bonamassa, on mitä sopivinta, että myös bluesin rockimpi puoli on mukana.

14 raidasta vain kahdella kuullaan laulua, mutta nuo kaksi numeroa ovatkin sitten niitä todellisia virstanpylväitä ja luonnollisia jakolinjoja. Ty Taylor puhaltaa Don’t Even Try It -raidan purjeisiin voimaa, funkin roiskuessa iloisesti seinille ja tunnelman kohotessa vaivatta kattoon. Mahalia Barnesin vokaalit tekevät I Got the Feelin’ -vedolle vähintään yhtä paljon, biisin noustessa lentoon jo ensimmäisten kymmenien sekuntien aikana. Eikä kummassakaan tapauksessa ole havaittavissa pienintäkään vihjettä siihen, että tämä olisi jotenkin päälle liimattu ratkaisu.

Groove Cubed tempoo, loikkii ja riuhtoo genreaidoista irti, mutta vaikka kattaus on kauniisti sanottuna värikäs, ei se käänny silliltä maistuvaksi salaatiksi. Omaan makuuni tällainen tyylikolmiloikka halki albumin on kenties se yksi loikka liikaa, mutta kiekon ansioita on silti turha kiistää.