Hiss Golden Messenger: Hallelujah Anyhow

Merge

Siitä on vasta vajaa vuosi, kun Hiss Golden Messenger, eli M. C. Taylor ja taustayhtye, julkaisi edellisen albuminsa. Minimalistisista, tummista alternative-folk piirustuksista on siirrytty hiljalleen lähemmäs folk rockin valtaisampaa virtaa. Heart Like a Levee oli jo mitä selvin askel kohti helpommin lähestyttävää ilmaisua, ja tuore Hallelujah Anyhow jatkaa loogisesti samaa kehitystä.

Folk-levyksi bändin seitsemäs pitkäsoitto on erittäin rytmivetoinen, mikä on virkistävää ja sopivissa määrin yllättävääkin. Näillä biiseillä rummut ja basso todella kuuluvat, kappaleiden paukkuessa eteenpäin reippaalla otteella ilman, että pauke tuntuisi kuitenkaan tarpeettoman kovalta, iskevältä tai biisien tunnelmia pilaavalta. Taylorin laulu on myös vahvempaa, äänekkäämpää ja yleisesti ottaen ilmaisuvoimaisempaa kuin aiemmin, tarinoiden perusvireen ollessa halki kiekon positiivisuuteen kallistuvaa. Toki elämän karikot ymmärretään ja näytetään, mutta rakkaus – se tasoittaa suurimmatkin vuoret tieltämme, kunhan vain muistamme uskoa siihen. Ja siinä on oppi, jota kannattaa vaalia näinä aikoina, kun miltei kaikki tuntuu kärjistyvän ja jyrkistyvän ympärillämme.

Taylor yhtyeineen tuntuu löytäneen oman keitaansa, jonka virvoittava voima huokuu halki albumin. Yhtäläisyydet jättimenestyksen jälkeiseen Bob Dylaniin ovat ilmeiset, mutta onko se nyt sitten niin huono asia?