Suontausta & Puusaari: Kasvot kohti aurinkoo

Omakustanne

Suontausta & Puusaari on kotimainen folk-duo, jota esikoisalbumilla tukee neljän soittajan muodostama taustaorkesteri. Debyyttiä on äänitelty vuoden verran, positiivisen kiireettömyyden luodessa reilun puolen tunnin mittaiselle kiekolle intiimin ilmapiirin.

Folkin parissa korostetaan usein vilpittömyyttä, voimaa ja kantaaottavuutta, mutta Suontausta & Puusaari ovat luoneet levynsä ensisijaisesti isosydämisen lämmön ympärille. Tai ainakin itse uskon näihin välittömiin tarinoihin, joissa kertoja käy läpi historiaansa, arjen pieniä tragedioita, ilon ja hämmennyksen hetkiä, niin kutsutun normaalin elämän lipuessa hitaasti kaiken taustalla eteenpäin. Tuota liikettä ei voi pysäyttää, saati sitten kääntää, ja aika onkin eräs levyn teemoista, menneen, nykyisen ja tulevan risteillessä rivien virrassa.

Suontaustan laulamat kappaleet saavat lihaa luidensa päälle pääosin akustisista soittimista. Rumpuja kiekolla ei kuulla lainkaan, kielisoitinten luodessa kaiken tarvittavan. Ja kyllähän esimerkiksi polveilevasti pulppuava Kirje Eleonoralta soi edukettumaisen kepeästi, eikä kuvasta puutu palastakaan. Vahva on myös avaus, sillä rennon painokkaasti rullaava Taivaan pasuuna on todellinen valioyksilö niin sävellyksen, sanoituksen, kuin sovituksenkin osalta.

Esikoinen on ehdottomasti vahva näyttö, vaikka osa kappaleista on tehty tarpeettoman tiukalla sapluunalla. Tai sanotaanko, että esimerkiksi parilla eksoottisemmalla soittimella olisi saatu aikaiseksi huomattavasti monipuolisempi sekä rikkaampi kokonaisuus.