FM2000: Hubba Bubba Rehab

Inverse

FM2000 on vuosien saatossa muotoutunut omanlaisekseen sekometallipunk-koneeksi, jonka syytämiä hedelmiä on sadellut niskaan tasaisin välein. Desibeli.netin sivuilla joukkio viivähti viimeksi, kun 7 pitkää vuotta sitten ilmestynyt Opium grilli sai jälleen haukkomaan henkeä. Tuon jälkeen laulava basisti Jukka ”Sebü” Seppälä on vaihtunut vokalisti Antti ”Rota” Junttilaan ja basisti Herkko ”Bili” Huttuseen, minkä lisäksi bändissä on nyt myös toinen kitaristi, Joonas ”Jotor” Kolehmainen.

Lisääntynyt kitara-arsenaali kuuluu raskaampana ja metallisempana soundina, mutta tekstien perusteella FM2000 on edelleen sama vanha ja luotettava tyylikäs/tyylitön itsensä. Tissit kertoo, niin, muustakin muin maitorauhasista. Mutta ovatko selkärangan pureminen ja nyrkki alavatsassa metaforia, ja onko sillä oikeastaan väliä? Sairaanhoitajat kertoo sentään haaveista ymmärrettävämmin, kaahauksen ja raaston tehdessä kunniaa hulluuden vimmaisille voimille.

Läiske on aina läiskettä, mutta löytyy bändistä myös pehmeämpi, tai ainakin vähemmän rosoinen, puoli. Raastavuutta ja rakkautta yhdistelevä Äiti on kolhossa suoruudessaan koskettava, kun taas albumin päättävä, yli kuusiminuuttiseksi pienoisteokseksi kasvava, Peura on kauneinta System of a Downin pitkään aikaan.

Hubba Bubba Rehab on jo pieksämäkeläisten seitsemäs albumi, joten nousevasta kulttibändistä on enää vaikea puhua. Ellei se kultti satu olemaan koko Suomen rock-kansan kokoinen. Kiekko on hetkittäin kenties tarpeettomankin raskasta rutistelua, mutta eiköhän vienosti suoristettu räiske löydä paikkansa metalliväen laajoilta kentiltä.