Jamila Woods: HEAVN

Jagjaguwar

Poliittinen lataus ja viestien välittäminen eivät ole varsinaisesti mitään uusia ilmiöitä musiikissa. 60-luvun protestiliike aiheutti aaltoja puoli vuosisataa sitten, eikä se ollut suikaan ensimmäinen kerta, kun politiikka kietoutui olennaiseksi osaksi musiikkia. Omien näkemysten ja mielipiteiden kutominen tarinoiden sekaan taitaakin olla yhtä vanhaa kuin itse musiikillinen ilmaisu, joten HEAVN on vain yksi lenkki aikojen alkuun ulottuvassa ketjussa.

Jamila Woods on yhdysvaltalainen, tarkemmin sanottuna tiedostava afroamerikkalainen, joka on hyvin, hyvin ärtynyt maansa tilanteesta. Ja tilanteella tarkoitan mustiin kohdistunutta poliisiväkivaltaa, joka kärjistyi jälleen kerran reilu kolme vuotta sitten, kun Michael Brown ammuttiin. Woods purkaa sydäntään musiikilla jonka rakennusosia ovat kevyt soul, moderni r’n’b, popimpi hip-hop, amerikkalainen folkahtava singer-songwriter tavara, sekä aavistuksenomainen annos jazzin virtaa. Lopputulema on niin afroamerikkalainen ettei esiintyjän ihonväristä ole epäilystä, biisien ollessa veikeimmillään miltei lapsekkaita ja riemukkaita.

HEAVN voisikin olla kerrassaan viihdyttävä ja samaan aikaan valistava kokonaisuus, mutta se loputon alleviivaus, korostus ja ympyröinti. Asiat ovat tärkeitä, sitä en kiistä, mutta Woods tuntuu kohtelevan (valkoihoisia?) kuulijoitaan täysinä idiootteina, joille kaikki on väännettävä rautalangasta.