Santeri Seessalo: Kuumottava keissi

Kummajaiskustannus

Kuinka paha on ihminen, joka laulaa vienolla hymyllä olevansa Köyhän miehen Peitsamo? Ja totuushan on se, että Pyhä Kari on kansallisen rockin instituutio vailla vertaa.

Santeri Seessalo on turkulainen trubaduuri, joka tarvitsee kaverikseen vain akustisen kitaran ja annoksen hyviä viboja. Ja juuri hyvillä viboilla on syntynyt Kuumottava keissi. Kummallisten tarinoiden ja suorien kipaleiden muodostama 15 raidan mittainen maakuntamatka, jossa Loimaa esittäytyy eräänlaisena helvetin esikartanona ja kiirastulena. Tai masentavana mestana nyt ainakin. Seessalo osaa kuitenkin pitää pokkansa kertoessaan vaikka mistä, ja peitsamomaiset yhden rivin toteamukset kaivertavat nopeasti sen kuuluisan ison kuvan. Takaisin Poriin mennään sentään iloisemmin, mutta mukavinta on kun Kuppi sumppia antaa lohtua arjen taistelussa elon muhkuroita vastaan.

Seessalo tarkastelee betonista maailmaa usein lapsekkaista kulmista, naiivin puhdasotsaisuuden ja pikkutuhmuuden vuorotellessa kuin Gösta Sundqvistin varhaisissa tarinoissa konsanaan. Kuumottava keissi on vaikea hallita, mutta sen vetovoimalle ei toisaalta voi juuri mitään. Eikä oikeastaan haluakaan voida. Parisuhteiden ja maailman outouksien lisäksi osansa saa myös mm. Turun Sanomiin elokuva-arvioita kirjoittanut Maskula, jonka tähdityslogiikka taitaa olla yhtä ymmärrettävä kuin allekirjoittaneellakin. Kai.