Julkaistu: 06.10.2017
Arvostelija: Mika Roth
Inverse Records
Raahelainen riffijyrä Rekoma on parin vuoden aikana julkaissut kaksi sinkkua sekä yhden EP-levyn. Nyt on koittanut esikoispitkäsoiton aika, mutta ovatko jannut vielä valmiita loikkaamaan divarista suoraan mestaruussarjaan?
Alku ei varsinaisesti lupaile mestariteosta, sillä Intro paisuu kuin pahinkin Hans Zimmer -leffascoretaikina. Ja kun iskun pitäisi tippua, jäävät vasarat suurimmaksi osaksi leijumaan ilmaan. Dust Becomes My Name on periaatteessa ihan kelpo deathralli, mutta rytmiryhmän pitäisi kyllä käydä tällaisessa numerossa päälle kuin ärsytetty panssaridivisioona, eikä nojailla taaksepäin. Ongelmia tuottaa myös Jani Redkinin puhtaat vokaalit, jotka paljastavat paksun finglish-aksentin. Aggressiivinen kärinä herralta jo luontuukin asianmukaisesti, joten nyt vain kieltä hiomaan ja lisää potkua puhtaalle puolelle, kiitos.
Eadam Errata on nuoren yhtyeen esikoinen, jolta löytyvät oikeastaan kaikki esikoisen ongelmat. Materiaali on paikoin tuhdisti iskevää, toisinaan taas raakilemaista alkumetallia, joka vasta hakee muotoaan ja ominta luonnettaan. Bändin soitto vaikuttaa hetkittäin epävarmalta, ja etenkin nopeuden tipahtaessa yhteensoitto tuottaa hetkittäin tarpeettoman paljon ongelmia. Soundien ja itse sovitustenkin saralla löytyy parannettavaa, sillä tällaisesta kipalenipusta olisi saattanut jalostua jotain huomattavasti potkivampaakin, mikäli tahkoa olisi jaksettu veivata pidempään.
Kirkkaimpia hetkiäkin kyllä löytyy. Paria kelpo ideaa esimerkillisesti hyödyntävä Revolution, sekä sinkkunakin jo ilmestynyt Same Old Mistakes napsahtavat leukaperiin lupaavasti. Näissä herkuissa melodisuus, vauhti ja voima löytävät toisensa optimaalisessa kattauksessa, joten tulevalta on lupa odottaa paljon enemmän.
Raahelainen riffijyrä, jonka metallikeitoksessa vahvimmin pintaan nousevat deathin palaset.
Linkki:
facebook.com/rekomaband
(Päivitetty 6.10.2017)