Ismo Alanko: Yksin Vanhalla

Fullsteam / Sony

Kun muusikko julkaisee bändilevyt huomioiden uransa kymmenennen live-albuminsa, voidaan olettaa että puhutaan melko hyvästä keikka-artistista. Kunnioittavasta määrästä huolimatta tämä on ensimmäinen albumi, josta tukijoukot puuttuvat. Ismo Alangon soololevynä brändätty Ismo Kullervo Alanko (2015) aloitti lähtötahdit, joiden myötä taiteilija sysäsi itsensä yhä syvemmälle ykseyteen. Lopputuloksena oli Ismo Alanko Yksin -soolokiertue.

Kiertueen kevätosion päätöskonsertti tarttui nauhalle - ja hyvä niin. Helsingin Vanha ylioppilastalo on toiminut paitsi tärkeänä keikkapaikkana Hassisen koneelle ja Sielun veljille myös ensi-iltanäyttämönä laululle Kun Suomi putos puusta, joka myös tällä albumilla kuullaan.

Riisuttu ilmaisu tuo sanoitukset valokeilaan, mutta se ei automaattisesti tarkoita esiripun raottamista artistin elämään. Pään sisään kylläkin. Olisi aika paksua väittää, että esimerkiksi uskomaton surrealismitajunnanvirtatykitys Nuorena syntynyt valottaisi varsinaisesti yhtään mitään arki-Alangosta. Kyse onkin ennemmin tunnelmista ja tuokiokuvista.

Alanko toki tarinoi lauluistaan enemmän kuin bändikeikoilla. Esimerkiksi Espoon konsertissa mies paljasti melko tuntemattoman Peilikuva-laulun (vuoden 2002 Hallanvaara-levyltä) olevan omia suosikeitaan. Tämä avaa hienosti muusikon moniulotteista suhdetta lauluihinsa. Teksti on niin hieno, että se lienee osasyy Alangon fanitukseen: kylmä silmä kuopassansa pyörii hiljalleen/ranteen päässä luinen hanska heiluu itsekseen/vielä jossain sydän pumppaa verta ruumiiseen/tämän kaiken tunnustaa mies peilikuvakseen.

Live-albumi on artistille tulikaste tuntemattomaan kahdestakin syystä: esiintyjä punnitaan ilman studiotekniikan tuottamaa turvaa, ja lisäksi visuaalinen teräväpiirtoesitys ei ole tukemassa musiikkia. Ismo Alanko läpäisee molemmat seulat kirkkaasti, ja sukeltaa ihailtavasti tuotantonsa tuntemattomampiin nurkkiin. Vaikka onkin pöyristyttävää, että levyn lisäarvo tarjotaan suoratoistopalvelussa fyysisen levyn sijaan (nettiversiossa mukana olevat Päivän uutinen, Pelkurit, Talvi ja Hengitä voisin mielelläni vaihtaa muutaman muun tilalle), on tästä albumista paha sanoa pahaa sanaa.

Nyt silloinkin kun yksin oon, niin olen minä kaksin, lauletaan Alangon eräässä rakkauslaulussa. Miehen konserteissa sanoman lähettäjä ja vastaanottaja ovat yhtä, ja jollain selittämättömällä tavalla sen kuulee tämänkin live-albumin esityksissä.

Vierivä alanko ei sammaloidu.