Seamus Fogarty: The Curious Hand

Domino

Seamus Fogarty on siitä mielenkiintoinen folk-artisti, että hän esiintyy usein pelkän kitaran ja banjon kera, mutta äänitteillään mies laajentaa äänimaisemia rohkeasti. Ja rohkeudella tarkoitan tässä tapauksessa voimakasta elektroniikan mahdollisuuksien käyttöä ilman, että se varsinainen idea kuitenkaan pääsisi häviämään kokeiluhengessä.

The Curious Hand on itseasiassa vasta irlantilaisen toinen pitkäsoitto, mutta viiden vuoden takainen esikoisalbumi God Damn You Mountain, ja etenkin pari vuotta sitten julkaistu Ducks and Drakes EP olivat merkittäviä askeleita matkalla nykyhetkeen. Ja minkälaisena tämä hetki, syksy 2017, mullistuneessa maailmassa, Euroopassa ja Irlannissa näyttäytyykään?

Vahvalle poljennolle rakentuva Carlow Town kertoo kirkossa vietetystä yöstä ja aamumessuun heräämisestä, vieraan ja tutun kietoutuessa toisiinsa. Voimme kysyä missä on paikkamme ja mihin kuulumme, jokainen kun joutuu joskus heräämään tavalla tai toisella uuteen ja yllättävään tilanteeseen. Jotenkin hyvällä tavalla Deusin mieleen tuova Heels Over Head kirskuu hetkittäin kuin raiteilleen juuttunut juna, lämpimän taustan ja elektronisten hälyäänien luodessa raikkaan kontrastin. Kauemmas kokeellisuuden kentillä kurottaa äänikokeilun ja instrumentaalin hämärillä rajoilla ilkkuva Tommy the Cat, jonka merkittävin tehtävä lienee kuulijan hämääminen, ja sopivan vinouden luominen albumin loppumetreille.

Van Gogh’s Ear on yhtä vaikeasti tulkittava kuin tuon postimpressionistin kuuluisa kirurginen teko, mutta ehkä juuri loikka tavallisen järjen tuolle puolen on tässäkin tapauksessa avain kaikkeen. Muodoltaan kaunis on myös jouluaiheinen Christmas Time on Jupiter, joka on nimeään tavallisempi, tekstin piirtäessä vahvoin, nopein vetäisyin lumenraikkaita kuvia kuulijan eteen.

The Curious Hand on kumma käsi, sitä en kiistä. Alkuun albumi ei tunnu albumilta lainkaan, vaan ennemminkin irrallisten biisien nipulta, josta puuttuu kaiken yhdistävä keskusrakenne. Vasta ajan myötä alkujaan tyystin eri rakennuksiin kuuluneet lohkareet siirtyvät lähemmäs toisiaan, mutta edelleen jäin odottamaan niitä kahta-kolmea mestaripalasta, jotka olisivat saaneet alkemian toimimaan täydellisesti. Ehkä sitten sillä seuraavalla kiekolla, ehkä.