Avey Tare: Eucalyptus

Domino

Missä kulkee tavalliseksi ajatellun musiikin ja kaavoista ulos loikkaavan äänitaiteen välinen raja? Tuolla veteen piirretyllä viivalla viihtyy monen muun taiteilijan lisäksi myös Avey Tare, joka saatetaan tuntea paremmin Animal Collective -yhtyeen yhtenä voimahahmona. Tare on julkaissut albumeita erilaisia yhteistyöviritelmin, mutta Eucalyptus on vasta herran toinen ihka oikea sooloalbumi.

Niin, ne rajat ja niiden rikkomiset…
Eucalyptus on 15 raidan kokonaisuus, josta on vaikea saada tolkkua, otetta tai toisinaan edes minkäänlaista järkeä. Yksi päähän pälkähtävä vertailukohta on Syd Barrettin soolotuotanto, tosin tästä puuttuu (harmillisesti?) se totaalinen mielipuolisuus ja arvaamattomuus. Toisinaan avantpopin tarttuvuus lähentelee radiotaajuuksilta löytyvää materiaalia, kuten vaikkapa heleä pop-helmi Ms. Secret tai glam-Bowien hylkäämältä demolta kuulostava Roamer. Afrikkalaista vibaa mukaan tuo petergabrielmainen Jackson 5, joka sekin tosin tahtoo viimeisen minuutin aikana pirstoutua päreiksi, ääniraitojen mennessä yhä pahemmin ja pahemmin sotkuun.

Albumin alku on haastava, sillä ensimmäiseen 11 minuuttiin äänivirrasta ei löydy juuri perinteisiä kappalerakenteita, eikä pinkfloydmainen huuruilu rajoitu suinkaan albumin marginaaleihin, vaan usva leviää useammalta raidalta miltei hallitsemattoman tuntuisesti. Esimerkiksi Dr Aw One for J saa pohtimaan kuinka pitkälle on mielekästä hajottaa kaikki rakentelut, sillä ainakin tässä tapauksessa lopputulos on vain tylsähköä äänimassaa ilman johtavaa ajatusta.