SQÜRL: EP #260

Sacred Bones Records

Oudon kirjoitusasun itselleen kasteessa saanut, elokuvaohjaaja Jim Jarmuschin kipparoima, SQÜRL haastaa kuulijansa toden teolla. Jo aiemmin Jarmusch teki kaksi albumia Jozef Van Wissemin kanssa, mutta SQÜRLin kanssa herra on päässyt totaalisesti irti angloamerikkalaisen valtavirtamusiikin perinteisistä.

Uusi bändi sai alkunsa (omasta mielestäni) loistavan Limits of Control -elokuvan äänimaailman työstön myötä. Kyseisen leffan soundtrack-albumilla bändin nimi oli vielä Bad Rabbit, mutta tuon jälkeen kaikki musiikki onkin sitten ilmestynyt jo nykyisen otsakkeen alla. Yhteistyö Carter Loganin ja Shane Stonebackin kanssa on tuottanut jo muutaman pikkukiekon, joista viimeisin on EP #260. Ja minkälainen pikkukiekko tässä onkaan kyseessä?

Haastavaa instrumentaalimusiikkia joka painuu ihmismielen varjoihin ja taitoskohtiin tulee helposti kuvattua ’unenomaiseksi’, mutta harvoin termi on näin istuva kuin nyt. Mehän näemmä joka yö unia, mutta kuinka valita ne kaikista merkittävimmät unet ja kasvattaa niistä taidetta? Oikeastaan mukana on vain kolme kappaletta: Solstice, The Dark Rift ja Equinox, jotka luovat reilun vartin verran öistä mystiikkaa. Nämä kappaleet voisivat soida vaikka ikuisuudesta ikuisuuteen, niin looppimaisia, jokimaisia, loputtomia ja iättömiä ne ovat. Ääni kiertää, ääni tutkii, ääni kaikuu – ja mikä tärkeintä – säröinen ääni herättää tunteita.

Näiden lisäksi tarjolla on Anton Newcomben remiksaus Equinoxista, joka on nimetty Gates of Ishtariksi (ja onhan tässä tosiaan otettu runsaasti etäisyyttä alkupisteeseen), sekä Föllakzoidin näkemys The Dark Riftin synkemmistä varjoista. Alkuperäinen on aina alkuperäinen, mutta etenkin jälkimmäisessä numerossa voi aistia jonkin suuremman läsnäolon tavalla, joka saattaa jopa ylittää ensimmäisen näkemyksen.