Zola Jesus: Okovi

Sacred Bones Records

Zola Jesus koki henkilökohtaisia vastoinkäymisiä ennen viidettä albumiaan, ja sen kuulee. Nicole Hummel ja Nika Roza Danilova -nimilläkin tunnettu Zola Jesus on päätynyt pohtimaan niitä syvimpiä, vaikeimpia ja lopullisuuteen taipuvaisia kysymyksiä, joiden ääressä elektroninen pop on menettänyt osan aiemmasta, aurinkoisestakin, poppiudestaan.

Okovi, joka ymmärtääkseni tarkoittaa kahleita useammallakin slaavilaisella kielellä, iskee teränsä surun harsoista läpi vastauksia etsiessään. Valmiita teitä, ojennettuja salaisuuksia ja selityksiä ei tosin tahdo löytyä, mutta ehkä perimmäinen viisaus syntyy itse etsimisestä, omien peilikuvien opastamana? Niin tai näin, rummuilla hanakasti etenevä Exhumed on jylhässä voimassaan upea kokemus, jonka eräänlainen vastapala on albumin rauhaisasti, jopa harmonisesti, sulkeva Half Life. Näillä raidoilla, ja niiden välissä, kuullaan eteeristä äänimaalailua, tunteita tirskuvaa laulua ja huutoa, sekä miltei björkmaiseen kliinisyyteen kasvavaa elektrorakentelua.

Kysymyksiä siis esitetään, toisinaan jopa häiritsevän voimakkaasti. Näistä haastavista asetteluista pistävin on eittämättä industrialin eteisessä saakka kolisteleva Wiseblood, jonka riveissä kaikuu turhautuminen ja kaiken väliaikaisuuden aistiminen. Pariminuuttinen Ash to Bone on miltei introksi luokiteltava välipala, jonka tarkoitus on ensisijaisesti rytmittää albumia. Mutta kuinka mestarillisesti se linkittääkään elektron kimaltavilla telaketjuilla varustetun Soakin seesteiseen, jousilla vahvistettuun Witness-raitaan?

Okovi on siitä poikkeuksellinen albumi, että se saa olon tuntumaan kiperältä, mutta tarjoaa samalla omanlaistaan lohtua. Sen elektro/dance/industrial -virrasta voi nauttia silkkana ääniuomana, tekstien avatessa – jos niin vain haluat – kokonaisia filosofisen keskustelun linjoja.