Ian Anderson: Rupi’s Dance

R & M Records

Ian Andersonin neljäs soololevy on muutama viikko jälkeensä julkaistua Jethro Tullin Christmas Albumiakin ilahduttavampi esitys. Kirkas ja kupliva kuin vuoristopuro, sulava ja notkea kuin metsäkauriin vasa! Syynä korkealentoisiin kielikuviin ei ole pääni pehmeneminen tai pyrkimys heittäytyä runolliseksi vaan se, millaisia assosiaatioita levy herättää. Keskiaikaisista itämaisiin risteilevine aihioineen ja akustisine instrumentaatioineen Rupi’s Dance on kuin tuulahdus toisesta ajasta, vaikka sanoitukset eivät mitään muinaisia mysteereitä käsittelekään. Eikä vain yhdestä ajasta, sillä Rupi’s Dance on niin lennokas albumi että tuntuu kuin se liikkuisi eri aikakausien välillä vapaasti ja vaivattomasti ilman tavallisten kuolevaisten rajoituksia. Ja mikä hienointa, näennäisessä kepeydessään levy luotaa syviä vesiä ja maailmaa kuin huomaamattaan, ilman pienintäkään puserrusta tai valittamista.

Yhtä aikaa lämminhenkinen ja salaperäinen Rupi’s Dance ei kalpene yhtään Jethro Tullin ja Ian Andersonin tasokkaimman tuotannon rinnalla eli toisin sanoen kyseessä on aivan julmetun kova teos. Miltei uskomattomaksi saavutuksen tekee se, että tuoreesta ja elinvoimaisesta musiikista on vastuussa jo kehäraakiksi luokiteltu, kymmeniä levyjä viiden eri vuosikymmenen aikana julkaissut rockveteraani. Ian Andersonin paljon esillä olleita äänenmuodostusongelmiakaan ei meinaa edes huomata Rupi’s Dancen tunnelman kietoutuessa ympärille sekä energisoivana että lohdullisena. Rupi’s Dance on kappaleiden taustoja kujeellisesti valaisevia kommentteja ja hienoja kansia myöten erinomainen levy. Ja Ian Anderson tuntuu sittenkin, 80-luvun mustasta kaudesta huolimatta, vanhenevan kuin kellarillinen hienoaromisimpia laatuviinejä. Yksittäisten kappaleiden nostaminen esiin on tässä yhteydessä turhaa, sillä ne kaikki kannattaa kuunnella. Monta kertaa.