Skein: Deadweight

Inverse Records

Tamperalainen Skein on vuoden 2005 jälkeen julkaissut nipun pikkukiekkoja, sekä debyyttialbumin vuonna 2014, mutta syystä tai toisesta orkesteri on aiemmin vilahtanut joka kerta ohi oman musiikkitutkaruutuni. Näin pääsin ryhmän tummasävyisen ja melodisen metallin kyytiin ns. puhtaalta pöydältä, vaikka saatteen mukaan uusi pitkäsoitto liikkuukin yhtyeelle tutuilla ja ominaisilla metallin kentillä.

Deadweight on aihepiiriltään raskas, teemojen liikkuessa kivun, tuskan, epätoivon ja useimmiten valheellisiksi osoittautuvien lupausten äärellä. Toki mukana on myös toivoa, mutta pilvipeite yläpuolella tahtoo piilottaa kyllä aika usein ne ihan viimeisetkin palat taivaasta. Teksteissä liikutaan tämän lisäksi yksilön ja yhteisön välillä, vastuun ja valintojen peilatessa elämiämme, yhteiskuntiamme, jopa koko maailmaamme. Mitä tapahtuu ihmisten kesken, on myös sovitettavissa suurempiin kuvioihin, ja päinvastoin. Lyriikoidensa puolesta Deadweight onkin raskasta mutta nautittavaa ja täysipainoista, mutta aivan samaa en voi sanoa bändin musiikillisesta panoksesta.

Skeinin tummasävyinen metalli on saanut vaikutteita niin doomin kuin deathin saralta, tietyn Anathemamaisen keveyden pitäessä päät pinnalla. Soundit on ruuvattu kohdilleen ja kaikki sujuu kuten pitääkin – ja juuri siinä tuntuu olevan se selvin ongelma, sillä liian usein Deadweight kuulostaa juuri siltä miltä sen odottaakin kuulostavan. Mitä nyt sävellykset eivät yllä aivan samoihin sfääreihin kuin genren kuninkaiden ja kuningattarien. Toinen ongelmapiste on vokalistin käreä huutolaulu, josta puuttuu se kaiken tieltään puskeva totaalinen raivo, ja näin käteen jää liian usein vain monotonista raastoa, joka ei tavoita tekstin voimaa. Puhtaat laulut tuovat toisaalta plussaa koriin rutkasti, sillä Sami Silvennoinen omaa upean äänen jota mies osaa myös käyttää, kunhan saa vain siihen mahdollisuuden.