Levy-yhtiö

lloiset rokut Lahdesta kunnostautuvat taas rennon rokkimeiningin puolestapuhujina ja pikkusieluisuuden vastustajina. Uusin levy jatkaa parin edellisen levyn linjaa ja uppoutuu pop-musiikin eri genreihin. Tällä kertaa käsittelyssä ovat mm. proge ja kantri. Pojat tuntevat tyylilajien kliseet ja osaavat hyödyntää niitä. Esimerkiksi avausraita Lentää lentokoneetta voisi olla suoraan Nuggets -kokoelmalta ja Aja demonit pois tästä sielusta –kantritilitys suorastaan vaatii tulla soitetuksi Ford-picupin autoradiosta.

Näppäristä kokeiluista huolimatta Tehareiden ominta alaa on livenä hyvin toimivat rockrevitykset. Onkin sääli, että niitä on levyllä vain pari. Toivottavasti tuleva englanninkielinen projekti keskittyy enemmän tähän osastoon. Miinuksia hyvän meinigin puutteesta ja parista mitäänsanomattomasta täytebiisistä. Huomionarvoinen piirre levyllä on lyriikat. Otto on keksinyt todella iskeviä fraaseja. Vähän väliä nousee hymy naamalle. Rockosaston sanoitukset käsittelevät tuttuun tapaan rennon elämän ihannointia ja tiukkaperseisyyden mollausta. Muut kappaleet uppoutuvat taas tyylilajilleen ominaisiin teemoihin kuten kantrin itsetuhoiseen monologiin tai psykedelian huonosti piilotettuihin huumekielikuviin.