James Elkington: Wintres Woma

Paradise of Bachelors

Mikä on talven ääni? Wintres Woma on muinaisenglantia ja tarkoittaa suoraan käännettynä juurikin talven ääntä, mutta itse en tahdo löytää sanoista yhteyttä James Elkingtonin uusimpaan albumiin. Chicagossa asuvan englantilaisen kitaristin käsissä talvenkin teemat kun näemmä kääntyvät lämpimiksi biiseiksi, jotka saavat monessa liemessä käytetyn Elkingtonin soololevyn kukkimaan folkisti kuin kevään kynnyksellä konsanaan.

46 vuoden ikään ehtinyt Elkington on soolodebytanttina jo ikämiesluokassa, mutta herran akustinen kitaran näppäily on iätöntä, upeaa ja virvoittavaa. Eikä Elkington sorru kitaristien helmasyntiin, eli oman teknisen taituruuden alleviivaukseen, vaan jokainen kappale soi luonnollisena, elämäniloisena ja raikkaana, harvojen soitinten taustoittaessa miehen ja kitaran saumatonta yhteistyötä. Avauksena kuultava Make It Up on yhtä näppäilyjuhlaa, kun taas The Hermit Census tuo mukaan niin sellon kuin jopa banjonkin, mikä terästää kokonaisuutta kummasti. Omanlaistaan irtiottoa tekee myös Sister of Mine, jossa huuliharppu ja basso värittävät taustaa ja lisäävät tarinaan aivan omia osiaan.

Wintres Woma pulppuaa lämmintä folkkia, jossa kielisoittimet ja vähäeleinen, lausuntaa viistävä laulu ovat keskiössä. Se on mitoiltaan pieni, mutta tunnelataukseltaan suuri kiekko, johon tutustumistani voin pitää äärimmäisen onnekkaana asiana. Maailma on taas hivenen parempi paikka elää, kun albumin kuuntelee – vaikka ihan talvellakin.