Dinner: New York

Captured Tracks

Dinner on sama asia kuin tanskalainen tuottaja/laulaja Anders Rhedin, jonka musiikki tutkii popin rikasta historiaa 60- ja 70-luvuilta aina nykypäivään saakka. Aiemmin Rhedinin helmasynniksi on muodostunut liika kappaleiden ja soundien hinkkaaminen, sekä omalla mukavuusvyöhykkeellä pysyttely. Moisten murheiden pitäisi olla nyt poissa laskuista, koska Los Angelesiin asettunut tanskalainen päätti haastaa itsensä tekemällä yhteistyötä muiden artistien kanssa, sekä antamalla noppien vain tippua ja soundien tapahtua. Tavoitteet ovat jaloja, mutta onnistuiko New York niissä kaikissa?

Soundien puolesta New York on selvästi edeltäjiään rosoisempi, vaikka ’rosoisuus’ on Dinnerin tapauksessa yhä vähintäänkin tulkinnanvaraista. Siloteltuja synapintoja väritetään satunnaisesti kitaralla, ratkaisujen tuodessa mieleen 80-luvun lopun avarat äänimaailmat. Yksi asia on silti muuttumaton: Rhedinin persoonallinen ja taatusti mielipiteitä jakava laulutyyli ja ääni. Rhedin on luokiteltavissa baritoniksi, mutta nuotissa pysyminen, mistään sen suuremmista tempuista puhumattakaan, tuottaa miehelle toistuvasti vaikeuksia. Ja silti: äänessä on sitä jotain vetovoimaa, joka miellyttää allekirjoittaneen korvaa mutta saattaa saada naapurin raivon valtaan.

Kymmenen raidan kokonaisuus on tyylillisesti tiukka ja ehyt, eivätkä vierailijat pääse juuri keikuttamaan venettä. Un-American Woman ja Don’t Belong ovat mainio avauspari, joiden kautta New Yorkin äänimaisema aukenee kuulijalle. Kasareimmillaan Dinner on Get Realin siiderinkuivissa soundeissa, taustalauluissa ja diskanttisessa helinässä. Ambientin eteiseen ehtivä Thwl on mielenkiintoinen tuikkaus uuteen suuntaan sekin, saammeko kenties vastaavia instrumentaalipaloja enemmänkin tulevaisuudessa? Nopeatempoinen ja pariin smppeliin pop-koukkuun rakentuva Siren Song on Dinneriä menevimmillään, bassokuvion ja kiivaan vauhdin tuodessa mieleen vanhan kunnon New Orderin vähäisemmät hitit.

Yritys on kiistatta kovaa, lopputuloksen jäädessä harmillisesti vajaaksi oikeastaan kaikilla osa-alueilla. Mukana on ollut Blousen Charlie Hilton ja Savagen Sean Nicholas, mutta eipä heidän osuuksiaan edes huomaa. Eli löysennä vaan suitsia lisää, herra Rhedin.