Julkaistu: 01.09.2017
Arvostelija: Mika Roth
ADA/Mascot Records
Mitä bluesrokkarit tekevät silloin, kun eivät ole työstämässä omaa levyään? No he ovat tietysti vierailemassa toisten bluesrokkareiden kiekoilla, tai siltä ainakin tuntuu, kun tarkastelee Walter Troutin uusimman albumin vierailijalistaa. Kenny Wayne Shepherd, John Mayall, Joe Bonamassa, Warren Haynes… Jokaisella, siis jokaisella, kiekon 14 raidasta on vierailija ja vielä eri vierailija, että näin.
Entä miltä se blues-soppa maistuu, kun kokkeja on köökki piukassa? No, albumihan on alusta loppuun saakka Walter Troutin kiekko, eikä sillä tapahdu mitään mitä maestro ei tahtoisi tai hyväksyisi. Näin kasassa on tiukkalinjainen, rouheasti soiva ja teemojensa parissa jykevästi vyöryvä bluesrock-kiekko. Siinä missä Troutin reilun vuoden takainen Alive in Amsterdam -livelevy lähenteli kokonaisuutena täydellisyyttä, on tuore studioalbumi osoitus siitä, että uusiakin blues-siivuja mahtuu kyllä maailmaan. Tai uusia ja uusia, palaset ovat tuttuja ja Trout pysyy visusti valkoisen miehen bluesrockin virran keskellä.
Trout on armoitettu kitaristi, ja kun suurin osa vierailijoistakin sattuu olemaan melkoisia kepittäjiä, niin luvassa on melkoista kitarataivastelua. En lähde sen kummemmin pistämään tekijämiehiä jonoon, sillä eri raidoilla tunnelmat vaihtuvat melkoisesti ronskista revittelystä aina hempeämpään tunnelmointiin saakka, ja takaisin. Eihän tässä mitään uutta luoda, mutta vanha ja tuttu materiaali osataan pinoa juurikin oikeanlaisiin kasoihin, jotta kaikki pakolliset boksit saadaan ruksattua. Perussettiä joka muodoltaan on virheetöntä, mutta hengeltään ehkä aavistuksen verran latteaa.
Amerikkalainen blueskitaristi, laulaja ja lauluntekijä, joka on pitkän soolouransa ohessa tehnyt yhteistyötä monien blues-legendojen kanssa.
Linkki:
waltertrout.com
(Päivitetty 31.1.2019)