Jonny Lang: Signs

Provoque

Blues rockin historia on täynnä mitä ihmeellisempiä tarinoita. Toisinaan paholaisen kanssa on tehty sopimuksia ties missä risteyksessä, enkelit ovat saapuneet pelastamaan pulasta, ja omaisuudet ovat suorastaan tippuneet onnekkaiden syliin. Jonny Lang ei taida silti uskoa moisiin ihmeisiin, sillä herran Signs-albumin avausraita Make it Move kehottaa tarttumaan toimeen ja tekemään työt itse. Vuori ei tule sinun luoksesi, vaan sinne vuorelle on ihan itse kiivettävä, mikäli haluaa saavuttaa mitään elämässään.

Lang on 36 vuoden iässään vielä nuori blues-muusikko, mutta mies julkaisi ensimmäisen albuminsa jo vuonna 1995, joten seitsemännellä pitkäsoitolla armoitetulla kitaristi-vokalistilla on jo runsas historia takanaan. Ja menneet vuodet todella kuuluvat soitossa sekä lyriikoissa. Signs rouhii rohkeasti rockimman bluesin alkulähteillä, menneiden aikojen soundin ja modernin bluesrockin sulautuessa toisiinsa, sekä rosoisten kitarasoolojen vuodattaessa sydänverta. Laulajana Lang ei ole mikään bluespavarotti, mutta tunnetta hän kyllä pystyy puhaltamaan riveihinsä siinä määrin, että mahdoton tässä on olla liikuttumatta tarinoista.

Entä mitä ne tarinat ovat? Lang kääntyi jo alle kaksikymppisenä hartaaksi kristityksi, käytyään läpi vaikeat teinivuodet, joissa erilaiset päihteet näyttelivät alati kasvavaa roolia. Signs julistaa kyllä Sanaa, mutta se tekee sen miltei huomaamatta, sillä lyriikat jättävät paljon tulkinnanvaraa. Itse en huomannut ensimmäisillä kuuntelukerroilla eroa ns. normaaliin bluesin tarinastoon, ja kun myöhemmin sain selville Langin olevan harras kristitty, tuntui se ainoastaan alleviivaavan herran rehellisyyttä. Ensisijaisesti Signs on vahva bluesrock-levy, jolla modernimpi soundi on vallalla ja itse sävellykset edustavat genren nykyistä kärkeä.