Johanna: Helvetin kesäkuu!

Concorde Music Company

Levyn otsakkeessa esiintyvä kirosana ja huutomerkki eivät ole koskaan mikään parhain veto. Eikä artistista otettu ei-niin-imarteleva kansikuvakaan varmasti lisää kaupallista vetovoimaa. Vai – onko tämä kaikki vain käänteistä strategiaa? Johan tässä itsekin keskityn kuoriin, kun pitäisi vain kuunnella musiikkia.

No, totta puhuakseni kuuntelin levyn ensin (kuten pyrin käsittelemään kaiken musiikin) katsomatta kansia, tai lukematta sen kummemmin saatetta. Ja jo ensi kuuntelu sai kulmakarvat kohoilemaan, sisäisen kommentaattoriääneni päästäessä pariin otteeseen ”oho!” -huudahduksen. Vaikka levyn kymmenestä raidasta ei muodosta ehyttä taiteellista kokemusta, on biiseissä voimaa, tunnetta ja vahvaa persoonallista otetta, joka tasoittaa monta kuoppaa tiestä. Kaikista teksteistä vastaava Johanna Mikander kertoo elämänmakuisia tarinoita, joissa arki on harvoin päiväsaippuoiden pumpulia, mutta jota silti sitten jotenkin vain tottumuksesta sietää. ja lopulta huomaa elävänsä vaihetta, jota voi vanhustentalossa muistella ehkä jopa kultaisena aikana.

Mikanderin kanssa kaiken sävellystyön tehnyt Markus Kivivuori on albumin toinen voimapesä, ja suurimman osan instrumenteista soittava Kivivuori ansaitseekin syvän kumarruksen muun urakoinnin lisäksi parhaimmillaan täydellisyyttä hipovista sovituksista. Popin, modernin iskelmän ja folkahtavan rockin välimaastossa seikkaillaan rohkeasti, eikä edes ilmavasti versioitu Miljoonasateen Marraskuu tunnu päätyneen väärään seuraan.

Levyn vahvimmat hetket ovat silti lähtöisin omista kynistä, ja etenkin rullaavasti etenevä poppis Aikaa kulutan, sekä verkalleen mittavaksi kasvava Helvetin kesäkuu! osaavat kiteyttää Johannan vahvuuksia ja albumin rikasta taustaa. Samoin svengaavasti arkaa aihepiiriään maisteleva Seitsemän vuotta, sekä vieläkin henkilökohtaisemmalta vaikuttava Ei sovin mun selkääni enkelin siivet, pysäyttävät kerran toisensa jälkeen.