Gordi: Reservoir

Jagjaguwar

Australialaisesta Gordista, joka tunnetaan myös nimellä Sophie Peyton, on leivottu jo monella taholla popin seuraavaa kuumaa juttua. Neidon nimi onkin julkaisuaktiivisuuden pohjalta katsottuna nousemassa rakettimaisesti, sillä julkaistuaan debyyttisinkkunsa vuonna 2015, urakoi Gordi olan takaa seuraavana vuonna saattaen maailmaan viisi sinkkua, sekä yhden EP-levyn.

Vivahteikkaan vahvan ja lämpimän lauluäänen omaava Gordi luottaa vokaaliensa voimaan, ja kappaleet rakentuvatkin poikkeuksetta sen varaan. Laulun ympärille kudotaan folktronica-verkkoja, joita rikastetaan ja koristellaan miltei sattumanvaraisilta kuulostavilla soitinpiirroilla. Piano, erilaiset puhaltimet ja muut taustaäänet ovat kuitenkin vain taustaa ja lavasteita itse lauluille, ja sitä myötä teksteille.

Sinkkubiisiksi valittu Heaven I Know on malliesimerkki Gordin tavasta ottaa pari, kolme ainesta, joita hän muuntaa ja kääntää hitaasti, kunnes käsissä on harvojen äänten muodostama moderni sinfonia. Toisinaan äänten massiivisuus uhkaa muuttua jo suoranaiseksi pauhuksi, mutta silti musiikki ei ole mitenkään kasvoille iskevän äänekästä. Asiaa auttaa myös Gordin lukkarinrakkaus singer-songwriter folkille, mikä antaa kokonaisuudelle ilmaa ja liikkumatilaa.

Reservoir on omanlaisestaan simppeliydestään huolimatta/ansiosta haastava albumi, sillä sen lämpöiseen maailmaan haluaisi kovasti päästä sisään, mutta reittiä ei tahdo aina löytää. Onko Gordi mennyt jo liian pitkälle intiimiydessään? Kas, siinäpä vasta kysymys.