Alice Aloof: Lauluja mullan alta

Omakustanne

Alice Aloofin muutaman vuoden takainen debyyttialbumi on niit� levyj�, jotka ovat kasvattaneet merkityst��n vuosien varrella allekirjoittaneen hyllyss�. Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat my�s Alice Aloofin leiriss�, sill� englanninkielisen folkin ja rootsin mannuilta on siirrytty sittemmin hieman toisiin maisemiin. Tuoreella albumilla esiintymiskieli on vaihtunut p��osin suomeksi, ja samalla alkujaan triona toiminut yhtye on kasvanut kahdella j�senell�. Uskallan kuitenkin v�itt��, ett� syd�melt��n ryhm� on edelleen samoilla poluilla kuin taipaleensa alussa.

Lauluja mullan alta ei ole niin synkk� ja nickcavemainen kuin mit� otsake antaa ymm�rt��, sill� p��osin kappaleet ovat ilmavia, avaria ja valoisuutta huokuvia, jopa silloin kun aiheet ovat tummemmasta laidasta. Liisa Oikarin laulu ja Lotta-Maria Pitk�sen viulu asettuvat toistuvasti rikkaan soundikakun yl�kerroksiin, eik� kappaleita miss��n vaiheessa soiteta umpeen. Tilavuutta vaalivat sovitukset tekev�tkin n�in oikeutta s�vellyksille. Esimerkiksi aavistuksen verran rootsin puoleen kumartava Hiljainen kansanlaulu, ja alkuvoimaisen bluesin perint�tekij�it� folkille antanut Matkantekij� ovat juuri n�iss� muodoissaan mit� vastustamattomia. Eik� nimell��n jo oleellisen v�litt�v� Rebel Blues ainakaan heikenn� kokonaisuutta, vaikka raita onkin esitetty Unionin kielell�.

Alice Aloof on laajentuessaan keksinyt itsens� ja ideansa sopivasti uudelleen, mik� on saanut ryhm�n musiikin puhkeamaan hieman erilaiseen kukkaan. Aiemmin kaipasin lis�� s�pin�� soittoon, nyt en voi muuta kuin olla tyytyv�inen paletin rikkauteen, raikkauteen ja voimaan. Kokonaisuutena albumi ei v�ltt�m�tt� ole ylitt�m�t�n, mutta sen matkasta l�ytyv�t luultavimmin yhtyeen parhaimmat kappaleet t�h�n menness�.