Lemmen Kätyrit: Johanna ja yhden yön tarinat

Concorde Music Company

Musiikissa, kuten monissa muissakin asioissa, on havaittavissa syklisyyttä. Se mikä oli eilen suosittua palaa väistämättä takaisin jossain vaiheessa, ehkä hieman muuntuneena ja päivittyneenä, mutta samat palat ovat tavallaan loputtomasti kierrossa.

Turkulainen Lemmen Kätyrit on selvästi vaikuttunut 80-luvun suomirockin suurista nimistä, mikä kuuluu ryhmän esikoisalbumilla. Bändin melodiavetoisissa biiseissä rakkaus on useimmiten ihan siinä pienen kurotuksen päässä, sen liepeestä saisi kyllä kiinni, kunhan vain uskaltaisi astua vielä viimeisen askeleen – ja sehän tietysti suorastaan loikataan näissä tarinoissa. Kosketa tihkuu rakkauden raastavaa kipua, Romanttinen tarina on kuten nimensä, vaikka teksti ei ihan Juicen tasolle ylläkään. Tärkeintä on kuitenkin yrityksen ytimestä löytyvä puhtaan naiivi tunne, jonka ansiosta sydänsurua vuotava tarina ei käänny korniksi julistukseksi.

Kornia on sen sijaan Terminaattorin poprock, joka on liikaa velkaa Miljoonasateen vauhdikkaammille hetkille. Samaan rohkeiden hutien joukkoon kuuluu myös Erotiikan pendolino, jossa olisi pitänyt heittäytyä leeviandtheleavingsmäiseen rasvaisuuteen, koska sillä saralla on yhä edelleen Göstä Sundqvistin kokoinen reikä musiikkikentässä. Uhkarohkeus tuottaa sentään tulosta kiekon sulkevalla L.E.M.M.E.N. K.Ä.T.Y.R.I.T., josta bändi on saanut veistettyä itselleen pulpmaisen komean julistuksen.

Rock ei kuole koskaan, ei edes suomirock, vaikka moista joku saattaakin joskus väittää. Lemmen Kätyrit on avannut oman lukunsa rockin suuressa kirjassa ja esikoisen 11 raidasta löytyy siinä määrin osumia ja potentiaalia, että helppo tässä on valoista tulevaisuutta povata.