Kaupungin Valot: Salaista musiikkia

If Society

Kaupungin Valot jatkaa kolmannella pitkäsoitollaan tutuilla linjoilla. Tamperelaisten melodisen punkahtava suomirock on tosin hieman postpunkahtavampaa kuin aiemmin, bändin soundillisen ja tunnelmallisen painopisteen siirryttyä 70-luvun polaroidinlämpimistä tunnelmista jonnekin 80-luvun ydintuhouhkan alkuun. Siinä missä Laulunmaa pitkäsoitto napsahti naiiviuden mittaristolla mitattuna lähelle kaakkoa, on Salaista musiikkia enemmän varjoissa viihtyvää kerrontaa. Elämä saattaa yhä olla aluillaan, mutta menestymisen mahdollisuudet eivät ole enää niin kummoiset.

”Tuhansia tarinoita, eikä ketään kenen kanssa ne jakaisi / yritän viestiä välittää, joka linnunradan ylittää / jos merkitys käännöksessä häviää / joudun todistamaan kun ihmiskunta luovuttaa, ja käy hiljaa pimeään”

Mutta eihän se tappio vielä mitään, vaan se pitkä loppuliuku – vai miten se nyt meni? Ilman käsiä on siitä huolimatta eräs tarttuvimmista raidoista, joita olen tämän vuoden aikana kuullut ja on suorastaan uskomatonta, että samalle pitkäsoitolle on päätynyt Sokea joki - kappalehan on tunnelmaltaan kuin Baddingin, huuruista vapautetun Sielun Veljien ja Crazy Horsen sekoitus. Viidessä minuutissa tapahtuu musiikillisesti lopulta suhteellisen vähän, mutta yksikään koukero ei ole turha ja tekstien nuolijavärimäinen virtaus tempaa mukaansa armotta.

Salaista musiikkia ei ole tasainen levy, eikä sen teksteistä pursuavaa sielun paloa ole aina helppo sulattaa, mutta uskon että bändi todella seisoo jokaisen sanomansa lauseen takana. Ja tarvitaanko lopulta enempää?