Hexhammer: Hexhammer

Omakustanne

Hexhammer on helsinkiläinen yhtye, jonka räyhäkkäästä ja asianmukaisen rupisesta black’n’rollista ei puutu sarvia ja hampaita. Bändin itsensä mukaan nimetty debyyttialbumi onkin vahvaa mättöä alusta loppuun saakka, eivätkä genrejen väliset aidatkaan tahdo pysyä pystyssä, kun ryhmä kahmii noidankattilaansa aineksia hiukan sieltä ja täältä.

Päällimmäisenä korville lyö vokalistin kireä ja tuskainen kärinä, josta joko pitää tai ei, välimuotoja tuskin löytyy. Muutenkin soundimaailma on sanalla sanoen haastava, rumpujen kirjaimellisesti paukkuessa ja peltien helistessä kuin Metallicalla pahimmillaan/parhaimmillaan. Hexhammerin räiskeestä voi kuulla muitakin thrashin juonteita, mutta tyyliltään ja etenkin asenteeltaan bändi on lähempänä jotain Motörheadin, The Crownin ja Venomin yhdistelmää. Eikä se uransa alkupuolen Danzigkaan taida nyt niin mahdottoman kaukana olla, etenkään kun sympatiat lepäävät vahvasti alakerran vanhan vihtahousun puolella.

Hexhammer on keksinyt kaavan, jolla luoda kunnon turpaanvetoa, mutta saunassa uhkaa lievä yksilöylyisyyden vaara. Mätkettä jaksaa kyllä kuunnella mainiosti sen ensimmäisen puoliskon, mutta sapluuna on tarpeettoman tiukka ja periksiantamaton. Loppuun sijoitettu, ilahduttavalla tavalla satyriconmaisempi, Master of the Mountain olisikin kannattanut sijoittaa keskemmälle kiekkoa kokonaisuutta rytmittämään, eikä toinen saman luokan irtiotto olisi ainakaan heikentänyt kokonaisuutta.