Roots & Bones: Spirit and Reflection

Omakustanne

Viisivuotisen taipaleensa aikana helsinkiläinen Roots & Bones on saavuttanut jo toisen pitkäsoiton virstanpylvään. Messevää kitararockia soittava yhtye ilmoittaa tyylikseen sopivan ilmavan Americana-musiikin, joka merkitsee eri raidoilla hieman eri asioita.

Kahdeksan biisin ja reilun 35 minuutin mittainen Spirit and Reflection on mitoiltaan ihanteellinen ja kattaukseltaan sopivan rikas. Avaukseksi sijoitettu Savage on jopa hard rockiksi luokiteltava blues rock -vetäisy, jonka raa’assa voimassa on aistittavissa montaa maustetta aina garagen väreisiin saakka. Henrik Korpelan laulu ja bändin soitto kulkevat kauniissa balanssissa, huuliharpun ollessa se kaiken yhteen liimaava palanen. Tämän jälkeen poiketaan kapakan puolella pohtimassa tapahtuneita, sekä maistelemassa ajan henkeä, eli rukseja saadaan juuri oikeisiin bokseihin.

Hieman myöhemmin kuultava Spirit and Reflection esittelee puolestaan bändin pehmeämpää ja folkimpaa puolta, biisin kasvaessa loppupuoliskolla guns’n’rosesmaisiin mahtiballadimittoihin saakka – melkein nyt ainakin. Pienemmällä äänenpaineella toimeen tuleva Forget the World onnistuukin paremmin saattamaan yhteen bändin pehmeämmät ja rankemmat arvot, vaikka sovitus mielestäni vesittää hieman biisin potentiaalia.

Kotimaiseksi orkesteriksi Roots & Bones hallitsee ihailtavasti Americanan salat. Yhtye ei varsinaisesti esittele mitään uutta ja ihmeellistä, mutta rock-kappaleiden kudoksiin osataan punoa vuorollaan niin folkin, popin, bluesin, kuin ihan rootsinkin juonteita, jolloin seuraavia kurveja ja käännöksiä ei arvaakaan enää niin vain.