Draconian: Where Lovers Mourn

Napalm Records

Gootimmasta ilmaisusta reippaasti tukea ottavaa, romanttista ja melodista doomia englanninkielisellä mies-nainen / kaunotar-hirviö laululla esitettynä – ensivaikutelma tästä ruotsalaisyhtyeestä ei tosiaankaan luvannut mitään yllättävää tai veret seisauttavaa kokemusta. Alkukankeuden jälkeen kävi kuitenkin vähitellen selväksi, että ryhmän keittämä myrkky onkin hieman hidasvaikutteisempaa laatua, ja yksi jos toinenkin biisi alkoi kummasti tarttua takaraivoon.

Vajaa kymmenen vuotta sitten alkunsa saanut bändi on ajan myötä kasvanut triosta seitsenhenkiseksi. Vuoden 1995 kokoonpanosta ovat yhä jäljellä kitaristi/vokalisti Johan Ericson, joka vuoteen 2001 asti paukutteli rumpuja, sekä pääasiallinen laulaja/sanoittaja Anders Jacobson. Heidän ympärilleen vähä vähältä hitsautunut ryhmä on vuosien työn kautta ansainnut kannuksensa. 2002 bändi täydentyi nykyiseen muotoonsa vokalisti Lisa Johanssonin ehtiessä mukaan jo edelliselle Dark Oceans We Cry pitkäsoittodemolle, jonka julkaisun jälkeen basisti Thomas Jäger korvasi alusta asti mukana olleen, itse eroa pyytäneen Jesper Stolpen.

Where Lovers Mourn on bändin ensimmäinen virallinen tuotos, ehyt ja vahva taidon näyte jolta puuttuu yleisimmät debyytin lastentaudit. Kaikki kahdeksan kappaletta on sävelletty vuosien 2000-2003 aikana, osan esiintyessä jo aikaisemmilla Frozen Features ja Dark Oceans We Cry -demoilla. Biisit ovat sopivan vaihtelevia ja monipuolisia jotta puutumiselta vältytään, vaikka aloitusraita The Cry of Silence - joka on samalla reippaasti levyn pisin teos - kestääkin huimat 12:44.

Muutaman levyn takaisen Theatre Of Tragedyn voimakkaasti mieleen nostava musiikki nojaa vahvoihin, tummiin melodioihin temmon ollessa suurimman osan ajasta melko rauhaisa. Koskettimet tyytyvät taka-alalla oloon, kitaran noustessa pääasialliseksi tunnelmien kuvittajaksi. Kumpikin tasavertaisesti esillä oleva vokalisti omaa tarvittavan vahvan ja laaja-alaisen äänen, joita käytetään monin eri tavoin tunnelman luonnissa. Anders keskittyy laulamaan enemmänkin matalalta, hoitaen myös harvat korinat ja murinat. Lisan tontiksi muodostuu keskialue ja korkeammat kohdat, jotka eivät (onneksi) kohoa sinne lasinmurskaustaajuksille asti.

Draconian on selviytynyt debyytti-tulikokeesta hyvin paperein, ja bändi erottuu edukseen alalla jossa ylitarjonta on runsasta. Ainoa vakavampi kauneusvirhe on hieman kopisevat/helisevät rumpusoundit, jotka ärsyttävät hiljaisemmissa kohdissa.