Klimax: Ääri/päät

Höhnie/Kämäset Levyt/Atomilevyt

Vanhat haamut kummittelee osa 120. Alun perin Pieksämäellä 80-luvulla vaikuttanut Klimax julkaisi ensi-LP:nsä 35 vuotta perustamisestaan. Voisi sanoa, että jo oli aikakin. Toki yksi cd-r ja Saksassa julkaistu kokoelma löytyy cv:stä, mutta ne ovat läpileikkauksia bändin historiasta. Ääri/päät sisältää uutta matskua yhtä biisiä lukuun ottamatta, joka sekin on päivitetty nimensä puolesta.

Melodiantaju on ollut Klimaxin punkissa hyve aikojen alusta saakka. Eikä se taju ole kadonnut vuosikymmenien saatossa mihinkään. Tanakka poljento vie biisejä eteenpäin ja tyhjäkäynnistä ei ole tietoakaan. 80-luvulla laulaja Timon vahva ja selkeä laulu oli positiivinen poikkeus siitä perinteisemmästä hardcore –huudosta. Eikä se ääni ole juurikaan hävinnyt, ehkä siihen on tullut hippusen verran vuosien tuomaa hmm…kokemusta mukaan. LP on kompakti kokonaisuus kolmen kantavan teeman –Suomen nykyinen henkinen ilmapiiri, punk plus menneisyyden haikailu ja positiivisuus- ympärillä. Varsinkaan viimeinen teema ei ole kovin yleinen etenkään punk- ja hardcore –yhteisön parissa. Mutta Klimax vältteli jo 80-luvulla sanoituksissaan perinteistä ”kytät on natsisikoja” –tematiikkaa.

Ääri/päät on niin vahva kokonaisuus että siltä on aika vaikea nostaa joitakin täkyjä, mutta yritetään. B-puolen avaava Tää ei oo todellista, jonka lausuu Laman Epe, tiivistää aika osuvasti nyky-Suomen päättömän menon. Epe vierailee kahdessa muussakin biisissä, joka on nappiin osunut valinta. Niin se levyn vanha biisi. Vietnamin lapset on kokenut päivityksen ja saanut kasteessa nimen Syyrian lapset. Pateettisuus ei aina ole huono asia, josta kyseinen biisi toimii oivana esimerkkinä. Joskus se voi olla jopa voimavara. Nokkahuilu ei ole suosikkisoittimeni, mutta Syyrian lapsiin se suorastaan kuuluu. Kyllä yksi herkistelybiisi punk-levylle pitää mahtua mukaan.

Jääkauden rippeet –biisin neljä ensimmäistä riviä (”Nahkatakissasi lukee Discharge ja UK Subs/Sä vakuuttelet mulle mä elän tätä päivää…”) on omistettu, ainakin minun fiilisten perusteella, näille Facebookissa viikonloppuisin kännissä avautuville ex-punkeille. Vaikkei heiltä välttämättä enää sitä nahkatakkia löydy. Varmemmaksi vakuudeksi levyn päättävä Veli veljeä vastaan lyö jalat alta tarttuvalla kertosäkeellään. Huh! Toivotaan että tämä debyytti saa vielä jatkoa. Toivotaan myös ettei siihen mene 35 vuotta aikaa.