Alison Moyet: Other

Cooking Vinyl

Ensimmäisen sooloalbuminsa jo vuonna 1984 julkaissut Alison Moyet onnistui taas yllättämään. Tai yllättämään ja yllättämään, olihan neljän vuoden takainen The Minutes -pitkäsoitto jo vahva askel takaisin elektronisen popin maailmaan. Other astuu vain niin kovin paljon syvemmälle tuohon samaan puutarhaan, että tässä melkein unohtuvat ne 00-luvun simppelimmät pop-kiekot.

Moyet itse kuvasi albumiaan jo maaliskuussa älykkääksi ja seikkailuhenkiseksi elektroniseksi popiksi, mitä se myös mitä suurimmissa määrin on. Kultaisen kosketuksen omaava tuottaja Guy Sighworth on ollut taatusti arvokas pala, onhan herra ollut mukana kirjoittamassa kahdeksaa albumin kymmenestä raidasta. Puhumattakaan tietysti miehen soitannollisesti panoksesta, joka on ollut – jälleen kerran – järisyttävän kokoinen. Other on silti Moyetin soololevy, joka on saanut muotonsa ja soundilliset kehyksensä juuri Moyetin halusta palata syvemmälle omien juuriensa pariin.

Ja mitä soundimaisemia Other antaakaan kuulijoilleen? Lover, Go pysäyttää minimalistisella kauneudellaan, täydellisyyttä hipovien syntetisaattoripintojen heijastellessa Moyetin vahvaa ääntä. April 10th osoittaa myös runonlausunnan sujuvan, äärimmilleen riisuttujen elektronisten taustojen rytmittäessä tätä outoa ja erilaista raitaa. Perinteisemmän popin ääreen kumartuva Happy Giddy on puolestaan se selvin kumarrus 80-luvun iloisten popparipäivien suuntaan, biisin rullatessa vallattomana eteenpäin. Toisenlaista voimaa ja väkevyyttä esittää puolestaan jamesbondmaista vaaraa uhkuva Beautiful Gun, jonka tahdissa tyylikkäästi pukeutunut agenttimme saattaisi seikkailla missä tahansa planeettamme kolkassa.

Other on kiistatta paluu, mutta samalla se on mitä selvin askel eteenpäin. Se on synapoppia, mutta puhtaasti 10-lukulaista sellaista. Moyet on kuullun perusteella sinut itsensä ja historiansa kanssa, mikä kuuluu tekstien toisinaan hyväilevissä, toisinaan taas raastavissa riveissä. Sanalla sanoen upea levy.