Huojuva lato: Huojuva lato & yst�v�t - Takkulan baari

Ramasound

Suhtautuminen suomalaiseen country-musiikkiin, eli �h�rm�kantriin�, on yksi rankimmin kuulijoita jakavista asioista. Toisille countryn suurten amerikkalaisten jalanj�ljiss� kulkeminen on herttaisen kotikutoista puuhaa, jotkut julistavat koko touhun n�k�alattomaksi plagioinniksi, ja taitavat er��t harvat saada suoranaisia n�ppyl�it� pienimm�st�kin altistumisesta h�rm�kantrille. Itse taidan kuulua ryhmist� ensimm�iseen, sill� kyll�h�n t�llainen l�mminhenkinen lainailu liikuttaa jotain sisuksissani. Jotain, jonka soisi ehk� liikkua useamminkin.

Takkulan baari vie lainailun ja versioinnin viel� uudelle tasolle, sill� kiekon jokaisella 16 raidalla on mukana vierailijoita. Rokeimmillaan touhu on kun P��tt�m�ll� pollella (A Horse With No Name) ratsastetaan, vokalisti Petri Petterssonin osapuilleen sel�tt�ess� alkuper�isen biisin Dewey Bunnellin. Pettersson on saanut versioitavakseen my�s l�hes yht� ikonisen Maalaismaiseman (Country Comfort), joka niinik��n on vuodelta 1971. T�ht�in on korkealla, ehk� jo liiankin korkealla.

Suonna Konosen kanssa mikrofonia r��kk�� my�s mm. Mikko Alatalo, eik� kaksikon n�kemys Pohojanmaan junasa -siivusta ole pahempi. Onnistumisten koriin kopsahtaa my�s sittemmin yl�kerran suureen kantrikuoroon siirtyneen Pekka Myllykosken esitt�m� Kantripaskaa (Outlaw Shit), joka saa silm�kulman kostumaan kuin Talvisia tarinoita -kiekolla konsanaan. Mukavaa ett� versio saa nyt viel� oman tilansa isommalla julkaisulla.

Mit� t�ss� voi viel� sanoa? Osa versioista toimii paremmin kuin toiset, huomattavasti paremmin. Osa siivuista, kuten jo aikaa sitten kuoliaaksi soitettu S�rkynytsyd�miset (viek�� minut baariin), olisi voinut tipahtaa matkasta, mutta kai se kokonaisuus ja h�rm�kantrin perinteet vain velvoittavat, tai jotain.