Red Moon Architect: Return of the Black Butterflies

Inverse

Kouvolalaisen Red Moon Architectin kolmas pitkäsoitto ilmestyi jo toukokuun puolella, mutta eihän funeral doom metal mihinkään vanhene pienessä ajassa, joten ei anneta seikan haitata. Levyn saatteessa bändin kotikaupunkia kutsutaan ”Suomen suurimmaksi valaistuksi hautausmaaksi”, mikä onkin mainio ja sopivan viihdyttävä taustatieto tuoreen albumin murskaavalle ahdistukselle.

Viisi vuotta sitten ilmestynyt debyyttialbumi Concealed Silence oli tavallaan bändin pääarkkitehti Saku Moilasen soolotuotos, eikä meno ole kolmannella kierroksella juuri muuttunut mihinkään. Moilanen onkin äänittänyt, tuottanut ja miksannut kiekon, minkä lisäksi herra on myös säveltänyt kaikki biisit ja sanoittanutkin vielä kahta siivua vaille kaiken. Selvimpänä erona esikoiseen on entistä raskaampi, ehdottomampi ja verkkaisella tavalla murskaavampi soundipakki, jonka massiivisuus lähentelee jo My Dying Briden vahvempia hetkiä – mikä on siis suurimpia kohteliaisuuksia, mitä osaan yhdellekään funeral doom -orkalle antaa. Etenkin turhahkon intron perään kajahtava Tormented sekä fiiliksiltään metallisempi Journey napsahtavat kunnolla leukaan, eikä mittavampi NDE jää juuri sisaruksistaan jälkeen. Vokaalit on jaettu genrelle tyypillisesti möreään miesmekkalaan ja kauniimpaan naislauluun, mikä tällä kertaa tuo pieniä ongelmia, sillä omasta mielestäni Ville Rutanen ei viemärikorinoineen oikein istu mukaan kuvaan. Anni Viljasen melodinen ilmaisu on sen sijaan upeaa kuultavaa, laulun ollessa muutakin kuin vain enkelimäistä heleää ujeltelua.

Kaava hallitaan, muoto on vankasti omaksuttu ja sävellyskynänkin terä on mitä pistävin. Se mitä jäin kaipaamaan on se suuri teos, albumia yhdistävä teemallinen pinaakkeli, joka olisi nostanut kiekon hyvästä erinomaiseksi.