Mara Balls: Elävä kivi

Lyhyen aikaa “valistuineinta” rokkikansaa pikkurillinsä ympärillä pyörittäneessä Jukka ja Jytämimmit -yhtyeessä häikäissyt Mara Balls on ehtinyt jo toiseen pitkäsoittoonsa. Elävä kivi on väkevä osoitus erityisesti taiteilijan soittotaidoista, mutta paljastaa samalla monitahoisen persoonan albumin takana.

Ballsin mukaan Elävän kiven kantavat teemat ovat aika, mielen horjuminen ja olemassaoloon liittyvä hämmennys. Näistä teemoista on syntynyt huomattavasti eloisampi albumi kuin paperilla ajattelisi. Toisaalta, elävyys on olennainen osa häntä muusikkona: “Soittamalla teen itsestäni todellisemman niin itelle kuin muillekin. Soitan, siis elän.”

Hard rock -riffien ja möyrivien stoner-säröjen vastapainoksi on tarjolla psykedeelisiä, pehmeämpiä sävyjä - punk-asenteella. Jin ja jang, kuten levyn nimikin. Arviolta yli puolet albumista on instrumentaaliosuuksia, toisinaan kokonaisia raitojakin. Ja millaisia! Esimerkiksi Maravishnu jyrää vastustamattomasti meuhkaavilla puhaltimillaan.

Ihmisen ja luonnon välinen suhde tai sen vaipuminen ahneuden syvyyksiin vaikuttaa olevan artistille läheinen aihe. Pelkästään levynkansi tai levyn ja laulujen nimet, kuten Vuoren henki, Tuulee ja Metsä omistaa meidät kertovat omaa tarinaansa tästä. Mara Balls ei laulajana ole vahvinta sorttia, mutta vahvuuksillaan hän osaa pelata. Kymmenminuuttinen nimiraita olisi kenties elävämpi, jos siitä olisi napsaistu minuutti pois, mutta mitä sitten?