Nikolai Blad: Kotiinpaluu

Karkia Mistika Records

Kotiinpaluu on kuuleman mukaan jo viides albumi, jonka laulaja/laulunkirjoittaja on julkaissut urallaan. Albumin saatetekstissä korostetaan sitä matkaa, jota Blad tuoreella kiekollaan jatkaa, mutta koska en ollut aiemmin kuullut tahtiakaan herran musiikkia (ainakaan tietoisesti) nousen kyytiin kesken matkaa.

Blad sijoittuu musiikin ihmemaassa jonnekin takapihan ruosteisen folkin, suomalaistetun tangon, romuluisen akustisen rockin sekä vaaralliselta haiskahtavan mustalaismusiikin rehevälle risteysalueelle, jonka varsilla kaikenlaiset kukat saavat kukkia villeinä. Bladin ilmaisu huokuu levottomuutta ja tunnetta, joka toisinaan pysyy vain vaivoin kurissa, selvimmän vertailukohdan ollessa Tom Waits - mikä ei ole koskaan huono asia. Bladin kappaleet saattavat vinkata silmää eteläamerikkalaisen ja eteläeurooppalaisen musiikin suuntaan, mutta silti ne tihkuvat suorimmin kaurismäkeläistä melankoliaa. Olemme pohjoisen taivaan alla, eikä mikään voi – tai saa – sitä muuttaa.

Kotiinpaluu saa kaivattua soundinlaajennusta koskettimista ja perkussioista, vaikka sydämeltään kiekko on mies & kitara -osastoa. Eikä siinä mitään, sillä maailma tarvitsee aina lisää trubaduureja, jotka kertovat tarinoitaan, milloin minkäkin ajan sävyttäminä, juonten pysyessä halki aikojen samoina. En osaa sanoa mistä tässä palataan, mutta matka on ainakin rikastanut artistia, siitä ei ole epäilystäkään.