Julkaistu: 30.10.2003
Arvostelija: Jari Tuomanen
Echo
Kuullessani I Am Klootia ensi kertaa bändi ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta. Muutama kaveri lisää ostamassa kivitaloa Holland Parkista Beatlesien laskuun ei tuntunut lainkaan tarpeelliselta. Debyyttikiekko Natural History osui ajoituksellaan sopivasti uuden akustisen kitararockin nousuun, ja I Am Kloot saikin jonkinmoista jalansijaa myös Manchesterin yliopistoalueen ulkopuolella. Tittelitön kakkosalbumi on sen sijaan hankalammassa asemassa, nyt kun mies ja kitara on taas piilotettu hiusten ja sukkahousujen ja ison tuotannon taakse. Bändin onneksi se on varsin hyvä levy.
I Am Klootin suuri vahvuus on bändin soundin pienuus ja vähäeleisyys. Biisit ovat lyhyitä ja ytimekkäitä ja sama pätee lyriikkoihin. Albumikin alittaa 40 minuutin rajapyykin, joten progesta tässä ei ole kysymys. Sävellykset keikkuvat siellä folkin ja Beatles-popin välimaastossa, myös Simon & Garfunkel lienee kavereille ulkomuistissa. Kahdentoista biisin joukkoon ei juuri ohilyöntejä mahdu. Osuvasti nimetty Life In A Day on ehkä se keskinkertaisin biisi tässä nipussa. Helmiä on kuitenkin niin monta, Cuckoo ja From Your Favorite Sky etunenässä, että välipaloja on tavallaan syytä ollakin. Levyn sanoma kiteytyy hyvin Proofin kahteen ensimmäiseen riviin: hey, could you stand another drink / I’m better when I don’t think. John Bramwell yrittää niin taitavasti vakuuttaa kuulijansa välinpitämättömyydestään, että tarkkuus ei jää huomaamatta. Jos keskikaljapoppi olisi aina näin taitavaa, saattaisin eksyä Kallion kuppiloihin hiukan useammin.
Brittiläinen musiikkimedia luo trendejä jatkuvalla syötöllä, ja Englannissa ajoitus on vähintään yhtä tärkeää kuin hyvät biisit ja muodikkaat hiukset. I Am Klootin ajoitus ei tällä kertaa ole lainkaan kohdallaan, mutta musiikillisesti kakkosalbumi jättää hyvin vähän toivomisen varaa. Viiden tähden levy tässä musiikkityylissä vaatisi paitsi kymmentä täydellistä sävellystä ja mullistavaa tuotantoa myös John Lennonin herättämistä kuolleista, joten siihen kerhoon ei tällä kiekolla ihan ylletä. Pysyvälle paikalle levyhyllyssä kuitenkin, eikä se ole ihan turha saavutus.
Manchesterissä vuonna 1999 perustettu trio ulottaa orgaanisesta brittipopista melankoliseen indierockiin.
Linkki: www.iamkloot.com
(Päivitetty 11.08.2010)
Kommenttien keskiarvo:
Jos olisin ollut rohkeampi jo levyä arvioidessani, olisin räväyttänyt tähden lisää, tai puolikkaan ainakin. Aika on todistanut, että tämä kiekko jatkaa vakiokuuntelussa ja poikkeaa kilpailijoistaan selvästi edukseen. Eikä pahaa tee sekään, että näin aikanaan bändin Mansen Night'n'day-kuppilassa ja keikka oli vallan loistava.
Kaikki te, joille brittimusiikki putoaa ja maku on siellä orgaanisemmassa päässä, mars mars. Tuoreempi Gods and monsters ei ole aivan varauksetta suositeltava, mutta tämä on. Loistolevy.