Kevin Morby: City Music

Dead Oceans

Kun reilu vuosi sitten kuuntelin Kevin Morbyn Singing Saw -albumia, en ollut kovinkaan vakuuttunut. Yhdysvaltalainen folk-rokkari kyllä yritti kovasti, ehkä liikaakin, mutta ehyttä pitkäsoittoa moninaisesta biisikatraasta ei syntynyt. Neljännellä sooloalbumilla kuva osoittaa kuitenkin rohkaisevia selkeytymisen merkkejä, eikä niitä suoria vaikutteitakaan ole enää yhtä helppo nimetä. Eli toisin sanoen, kypsässä 29-vuoden iässä Morby on tainnut löytää viimein oman äänensä.

Albumin alku on yhtä timanttia, sillä vaikka pitkää introa muistuttava Come to Me Now kopsahti muutaman ensimmäisen kerran tolppaan, osoittautui hitaasti käynnistyvä siivu pitkässä juoksussa juuri oikeaksi avaukseksi. Maaliverkot saadaan kuitenkin heilumaan vasta rokkaavan Crybabyn voimin, joka sulauttaa vanhan americanan ja katu-uskottavan Lou Reedin toisiinsa. Toinen samaa kaavaa upeasti hyödyntävä numero on Dry Your Eyes, joka voisi olla peräisin edesmenneen mestarin kynästä. Ja tämä on siis yksi suurimmista kehuista, mitä voin Morbylle suoda, sillä Reed nyt oli vain – Reed.

City Music on silottelemattoman folkrockin ja protopunkrockin keitos, jonka pintaan nousee eri raidoilla hyvinkin erilaisia lohkoja musiikin historiasta. Todellinen mestariteos on kuitenkin nimiraita City Music, jonka mammuttimaisessa ja maagisessa loistossa Morby muistaa silti pysyä yksilönä. Kaupungin kaduilla vaeltavana sieluna, joka yrittää vain löytää tiensä kotiin – missä se sitten ikinä onkaan.