The Drums: Abysmal Thoughts

Anti-

Brooklyniläinen The Drums julkaisi ensimmäisen albuminsa kesällä 2010. Tuolloin vielä nelimiehinen indie pop -ryhmä napsi mukavasti listasijoituksia, eikä musiikkilehdistökään varsinaisesti kurtistanut kulmiaan bändin heleille pop-viisuille, joiden juuret johtivat 80-luvun suuntaan. Etenkin kasariaikojen The Cure ja New Order olivat selvästi olleet kunniassa. Seitsemän vuotta myöhemmin The Drums on sama asia kuin vokalisti Jonathan Pierce, kosketinvelho Jacob Grahamin hypättyä viimeisenä miehistönjäsenenä pois kyydistä vuonna 2016, mutta musiikintekokaava ei ole muuttunut oikeastaan mihinkään.

Abysmal Thoughts onkin niitä albumeita, joita on tavattoman helppo kuunnella, mikäli em. esikuvien klassikkolevyt ovat mieleen. Mutta ovatko nämä sävellykset pelkkiä sieluttomia pastisseja, vai aitoja ja kunnollisia kunnianosoituksia? Tyhjentävää vastausta on vaikea antaa, mutta vaarallisen lähellä ensinnä mainittua tässä kyllä liikutaan. Heart Basel on albumin tummempia, ja soundeiltaan syvimpiä, raitoja, eikä sekään varsinaisesti saa aurinkoa katoamaan kesäisen kukkaniityn yltä. Are U Fucked lisää pintaansa jännitteitä ja roskaa, mutta edes näin syvissä aiheissa Pierce ei pääse irti keveydestä, joka muistuttaa näissä kohdin jo suoranaista kirousta.

The Drums on parhaimmillaan todella loistava korvike jopa Joy Divisionille, kuten härskisti lainailevat Blood Under My Belt ja Shoot the Sun Down osoittavat, mutta riittääkö se? Ryhmän indie pop on viihdyttävää, ja se solahtaa kuin luonnostaan taustamusiikiksi, mutta onko siitä pitkässä juoksussa suurempaan rooliin? Epäilen että on.