Julkaistu: 13.06.2017
Arvostelija: Mika Roth
Karhuvaltio Records
Turkulainen, helmeilevää kitarapoppia soittava Daisy julkaisi 00-luvulla kolme albumia. Alkuvuodesta 2008 julkaistulla It’s About Time -kiekolla palaset tuntuivat jo loksahtavan luonnostaan kohdilleen, mutta seuraavan vuoden lopulla ilmestynyt Daydream jätti ristiriitaisen fiiliksen. Bändi kun tuntui kadottaneen punaisen lankansa yliyrittämiseen, eikä ryhmästä ole juuri sen koommin kuultu mitään. Ennen kuin nyt.
Vuonna 2017 Daisy soi jälleen heleänä, kitaroiden ja lauluharmonioiden asettuessa kuin luonnostaan paikoilleen. Paljon ollaan velkaa niin 60-luvun alkuperäisille pop-helmille, kuin niiden myöhemmille versioille, eikä Daisy edes yritä peitellä jälkiään. Päinvastoin, Haven’t I Always Been This Way weezeröi häpeilemättä ja tarttuu hanakasti jo ensimmäisestä kerrasta. Ryhmä on kotonaan vauhdikkaammissa paloissa, mutta myös tunnelmallisempi maalailu hallitaan luonnollisesti, mistä vahvimpana esimerkkinä soi Another Dawn, raita jonka melankolia raastaa sydänverta kuten ei mikään koskaan aiemmin. Näiden kahden maailman väliin sijoittuva Two of Us, jonka rullaavassa kulussa on hieman Kansasia, popimman kauden R.E.M.iä sekä aimo annos 60-luvun kaihoa.
Ornament and Crime soi pakottomana, rentona, täyteläisenä ja oikeastaan täydellisen pituisena, sillä sanotaan mitä sanotaan, niin noin kolmen vartin mitta on pop-levylle sopiva. Tervetuloa takaisin Daisy, ethän lähde enää näin pitkäksi ajaksi pois. Ethän?
Turkulainen kitarapop-viisikko taitaa niin valoisan ja menevän keimailupopin kuin kevyesti psykedeelisen mietiskely-melankolian. Yhtyeen vuoden 2008 kakkosalbumi It´s About Time nosti viimeistään bändin kotimaisen kitarapopin eturiviin.
Julkaistuaan vuonna 2009 heikommat arviot keränneen Daydream-albumin bändi siirtyi hitaampaan tahtiin. Neljäs albumi, Ornament & Crime, ilmestyikin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.
Linkki:
Daisy Facebookissa
(Päivitetty 13.6.2017)