Enragement: Burned, Barren, Bloodstained

Inverse Records

Kotimainen Enragement julistaa soittavansa äärimmäistä death metalia, mutta tavalla jossa genreviitat voivat vaihdella raidalta toiselle. Lisäksi nelimiehisen bändin kolme kielisoittajaa ovat kaikki hieman eri tyylin omaavia vokalisteja. Näin ainakin paperilla ryhmä voisi saada kasaan hyvinkin monipuolisen death-kattauksen, vaan mikä on lopputuloksen laita?

Death metalissa, kuten monissa muissakin metalin alalajeissa, jatkuva kehittyminen on johtanut aikojen saatossa moniin asioihin, joita on vaikea pitää luovuuden kannalta positiivisina. Genren sisäisten ratkaisujen standardisoituminen ei varsinaisesti ruoki luovuutta. Soundien kliinisyys valjastaa puolestaan sen alkukantaisen voiman, saaden kaiken kuulostamaan liian siistiltä. Lisäksi on vielä tuotantopuolen ammattimaistuminen, jonka myötä on saavutettu harmillisen usein hajuttomuus sekä mauttomuus, jos nyt ne lapsuksetkin ovat jääneet puuttumaan. Burned, Barren, Bloodstained on monia asioita, mutta se ei ole ainakaan hajuton tai mauton.

Enragement saattaa biisinsä liikoja hinkkaamatta maailmaan, vokaalien vaihdellessa käreästä kähinästä viemäriosaston bassotaajuuksiin. Tekstit iskevät kasvoille, ja lujaa. Riffit raastavat, ja toisinaan ryhmä lähentelee jo blackin ehdottomia vuonoja, vain karatakseen hetken kuluttua progemman runttauksen pariin. Vokalisti vaihtuu lennosta ja koskaan ei voi olla varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun esimerkiksi raivoisa Mass of a Thousand Suns päättyy lopulta hitaasti, lähes doomahtavasti, on seuraavaksi vuorossa teknisesti jenkkihenkinen Divine Catatonia, jossa Floridan rämeiden löyhkästä ei voi erehtyä. Eikä Ashen Unity kaihda vuorollaan eeppisemmän metallin mausteita, kun death-keitosta on aika maustaa taas uusilla jekuilla.

On täysin kuulijasta kiinni, pitääkö tästä tyylillisestä ristiaskelluksesta vai kokeeko sen hajottavana voimana. Omaan makuuni Enragement vapautta huokuva rohkeus on tervetullutta näinä aikoina, jolloin liian monet levyt ovat läpeensä tuttuja jo ensimmäisen raidan jälkeen.