DEEP: Deepkult

Omakustanne

Isoista kirjaimista, ainakin nimessään, pitävä DEEP julkaisi viime vuonna pari pikkukiekkoa. Esikoisäänite Color of My Soul oli fuzzin, stonerin ja 70-lukulaisen heavyjytän juhlaa, kun taas myöhemmin syksyllä ilmestynyt Acoustic Vol 1 esitteli bändin kevyen ja akustisen puolen. Deepkultilla bändi on palannut takaisin raskaampien soundien ja psykedeelis-sävytteisen heavyrockin pariin – onneksi.

Kuuden raidan ja reilun 34 minuutin mittainen Deepkult käynnistyy lupaavasti, kun vitsikkäästi (?) nimetty Kebab johdattaa kuulijan itämaisilla mausteilla ryyditetyn DEEPsoundin pariin. Ilmassa on vahva, kingstonwallmainen tuoksu, mutta mitäpä noista kun homma toimii. Se mikä tuottaa ongelmia on kitaristi/vokalisti Karri Sitisen laulu, sillä mies on kaikkea muuta kuin kotonaan englanninkielen kanssa. Muutenkin ilmaisun kankeus ja tekniikan puoli muodostuvat selväksi kompastuskiveksi, joka olisi hyvä ratkaista joko vahvemmalla keskittymisellä laulun kehittämiseen – tai pelkästään lauluun keskittyvän jäsenen värväyksellä.

Muuten DEEP on edennyt selvästi useammalla rintamalla. 70-lukulaiset elementit ja tuoreemman fuzzin/stonerin juonteet kietoutuvat nyt luonnollisemmin toisiinsa, synnyttäen pari ensiluokkaista siivua. Päälle viisi ja puoliminuuttiseksi mammutiksi venyvä My Own Way jytää eteenpäin raskaassa lastissa olevan junan lailla, joka vauhtiin päästyään ei pysähdy jyrkimpäänkään mäkeen. Pysäyttävä on myös kymmenminuuttinen Mind Control, jonka vaikeasti hahmotettavassa massiivisuudessa piilee juuri se oikeanlainen jättiläistauti. Tietysti biisi on suunnaton, mutta kuinka upeasti ryhmä saavuttaakaan tavoitteensa.