Sisäilmaongelma: Miten tämän saa loppumaan

Omakustanne

Pari pikkukiekkoa aiemmin julkaissut Sisäilmaongelma on perustettu vuonna 2010, mutta Jyväskylän suunnalla päämajaansa pitävän ryhmän jäsenillä saattaa olla jo aiempaakin bändihistoriaa takanaan. Tai sitten bändi on löytänyt persoonallisen punkahtavan suomirockgarageräminä-soundinsa todella nopeasti.

Miten tämän saa loppumaan -albumi on 17 raidan värikäs, voisinpa sanoa jopa hajanainen, joukko kappaleita, joita yhdistää lähinnä rosoinen asenne ja soundi. Paras kaveri jytisee kuin mikäkin moderni blues-rock torpedo, kuulostaen uudemman aallon ruotsalaisilta ässiltä – mikä on siis erittäin positiivinen asia. Onneksi olkoon ja YT räyhäävät puolestaan lähemmäs seiskaseiska-punkkia rysähtävällä julistamisellaan – nykyinen yhteiskunta lypsää ihmistä, mutta uskollisuus uutteria työntekijöitä kohtaan on kadonnut jonnekin kvartaaliajattelun taakse. Tarina ei kerro kuka tekstejä viisimiehisessä bändissä rustaa, mutta ainakin aihepiirit ovat raikkaan rikkaita, eikä koskaan tiedä mitä seuraavaksi oikein tapahtuu.

Ja jotta asiat eivät olisi liian helppoja, kuullaan kaiken seassa myös city-inkkareiden Heimo on puhunut, jonka poljennossa on vanhojen lännenelokuvien vetovoimaa, sekä folk-julistus Aika lisä, jonka lyriikoissa ja menossa Juice ja Bob Dylan roikkuvat onnellisina kaulakkain. Yhtälöthän ovat periaatteessa mahdottomia tunkea yhdelle paperille, mutta niin vain Sisäillmaongelma saa ne runtattua karmien sisään – melkein. Turha tässä on mistään yhtenäisestä albumikokonaisuudesta tai draaman kaarista puhua, mutta eipä se tainnut olla edes perimmäinen idea. Kelpo kamaa, parhaimmillaan suorastaan hyvää.