Hazel English: Just Give In / Never Going Home

Marathon Artists

Mitä eroa on tupla-EP:llä ja albumilla? Kun julkaisun kokonaismitta on lähempänä 38 minuuttia, kyseessä on eittämättä albumi – vai onko?

Australiassa syntynyt ja kasvanut, ja sittemmin Yhdysvaltain Oaklandiin muuttanut Hazel English julkaisi Never Going Home EP:n viime vuoden puolella. Pikkukiekko saavutti pienehköä menestystä, vaikka viiden biisin nipusta ei todellista jättipottia löytynytkään. Lähemmäs maalia English pääsi napsakan popikkaalla nimiraidalla, jossa helkkyvä kitara, vauhtikohdissa monikerrokseksi äityvä laulu ja kuultavan unelias äänimaisema rakentelevat yhdessä monenlaista kaunista ja muistettavaa.

Vanhan EPn muista siivuista maininnan ansaitsee myös New Orderin kaapilla käyvä Control, jonka dramaattisessa välkkeessä kohtalon oikut ovat kuin suoraan jostain kreikkalaisesta tragediasta. Eli lähes täydellistä. Hitaampi I’m Fine koteloituu viehättävästi melodiansa ympärille, Englishin käyttäessä vain sen verran palasia kuin on välttämättömän tarpeellista.

Uudella julkaisulla kuullaan aluksi viisi uutta biisiä, niiden jälkeen seuraa em. EP alkuperäisessä biisijärjestyksessään ja ankkuriksi on sijoitettu uusi That Thing -raita, jonka iskevät puolidiscorummut ja kasarisynamatot ovat jotain uutta, erilaista ja raikasta verrattuna suurimpaan osaan muuta materiaalia. Alun uusista kappaleista valokeilan ansaitsevat ehdottomasti upea Fix, jonka video kannattaa muuten myös katsoa, mikäli leppoisa tunnelmointi ja auringonpaiste eivät aiheuta suurempaa ärsytystä. Mielenkiintoinen ja hieman uusia uria avaava raita on niin ikään Love is Dead, jonka dream-pop ei periaatteessa tarjoa mitään uutta, mutta jonka soidessa on mahdotonta olla liikuttamatta jotain kehonsa osaa biisin tahtiin.

Alun kysymyksiin palatakseni: English olisi vallan hyvin voinut vain nimetä tämän tupla-EP:n albumiksi. Sen verran ehyestä ja kauniista kokonaisuudesta kun tässä on kyse. Toisaalta, nyt vanhat kipaleet on saatu pois alta ja mahdollinen tuleva albumi saattaa koostua täysin uudesta materiaalista. Ja tottahan se on, että uudemmat kappaleet veivät tällä erää voiton melko selvästi tällä tupla-EP:llä.