Witheria: Infinite Recollection

Twisted Face

Vuosituhannen alusta saakka toiminnassa ollut, ja esikoisalbuminsa jo vuonna 2006 pyöräyttänyt, Witheria jatkaa eteenpäin, mutta ei ihan niitä vanhoja uria pitkin. Alkujaan paremminkin death-thrashin laidassa viihtynyt yhtye, kun on siirtynyt hieman progehtavamman ja perinteisellä tavalla hevimmän materiaalin äärelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Infinite Recollection purisi samalla voimalla kuin edeltäjänsä, hammaskalusto on vain aavistuksen erilainen kuin aiemmin.

Vokalisti Tuberculosis oli mies paikallaan jo 12 vuotta sitten nähdyllä keikalla, eikä tilanne ole muuttunut sitten noiden päivien muuta kuin bändin kannalta vain paremmaksi. Hieman sci-fisti käynnistyvä kiekko saa lentävän lähdön UCBn voimin, mutta todellinen ykkössyöttö on toisena raitana eetteriin tärähtävä Paradox of Hope. Sanokaa mitä sanotte, mutta thrashin tämä bändi taitaa edelleen suvereenisti kaiken progeilun keskelläkin.

Infinite Recollection on mainio teema-albumi, jolla kaikki on periaatteessa kohdillaan ja jokainen avainkohta pystytään lyömään pakettiin. Witherian siirtymä entistä koukeroisempaan metallimaailmaan on kuitenkin sen verran kesken, että ainakin omaan korvaani albumi on hieman sekava. Haluaako ryhmä olla jonkinlainen silta Meshuggahin uuden maailman ja Rushin vanhojen koukeroiden välillä? Kysymys jää avoimeksi ja lopputulos on kuin kaksi EP-levyä olisi törmännyt toisiinsa, eikä voitolle jääneestä puolesta voisi olla täysin varma.