Institute: Subordination

Sacred Bones

Ensimmäisen demonsa neljä vuotta sitten julkaissut Institute on punk-bändi Austinista, eli ryhmällä ei ole nimen lisäksi mitään tekemistä Bushin Gavin Rossdalen bändin kanssa. Eipä sen puoleen, kiekkoa ei tarvitse kuunnella puolta biisiä enempää, kun homman nimi on jo enemmän kuin selvä. Austinilaiset kun paiskovat kuulijoiden silmille proto-punkin, garagen ja punkin sekoituksen, jossa on reilusti enemmän pyramidiniittiä kuin suoraa pintaa.

Äärimmilleen riisuttu ja raastavan rosoinen äänimaisema ovat kaukana myyntilistojen huipulla soivasta hinkatusta pop-punkista, eikä tarttumapinta juuri tästä kasva edes silloin, kun yhtye napsii joillekin raidoille mukaan melodisempia post-punkin osia. Vokalisti Moses Brown on tähän kenties merkittävin syy, sillä herran välinpitämättömyyttä ja turhautuneisuutta uhkuva laulutyyli ei jätä paljoakaan tulkinnan varaa: miestä nyppivät monet asiat, eikä modernista maailmasta löydy juuri aihetta muuttaa mieltään.

Subordination vie raakuutensa paikoin niin pitkälle, että vertailut ronskeimpaan Stoogesiin ovat aiheellisia, mutta riffien ja koukkujen laadussa oppipojat häviävät mestareille vielä kuusi-nolla. Post-punkin kanssa pelehtiessään ryhmä on paremmin tontilla, mistä selvin osoitus lienee junnaava Human Law, jonka äärellä olisi viihtynyt neljää ja puolta minuuttia pidempäänkin. Raakilemaista ja yhä kuplivaa, mutta samalla myös sangen maistuvaa – kunhan olosuhteet nauttimiseen ovat ihanteelliset. Tämä jos mikä ei ole taustamusiikkia, sillä Institute ei vain suostu pysymään taustalla.